Liian paksu perhoseksi Martin kievariteatterissa

Sisko Istanm?en Liian paksu perhoseksi on jo ehditty leimata kuluneeksi tekstiksi. Se on sin?ns? j?nn??, nimitt?in minun mielest?ni Kaisun ja Ernin tarina ei niin vain kulu. Luonnollisesti n?ytelm?n pintakerrokset ovat monelle tutut: Ison, vahvan naisen ja pienen, siron miehen rakkaustarina. Ja viimek?dess?, siin?h?n se on. Mutta ei se niin vain ole tyhjiin kaluttu, etteik? siit? osaava ja innostunut ty?ryhm? kiinnostavaa sanottavaa l?yd?.

Martin kievariteatteri on aika erikoinen ilmestys keskisuomalaisessa kes?teatterimaisemassa. Martti viittaa kahteen Marttiin, nimitt?in Martti Vainioon, joka on Martinkievarikiinteist?n is?nt? sek? Martti Hakkaraiseen, jonka k?siss? on Martin kievariteatteri. Perinteisen harrastajateatteritaustan sijasta Martin kievariteatteria pit?? yll? kommandiittiyhti? Johtot?hti production. T?st?k? johtunee ??nekosken kaupungin nihke?hk? suhtautuminen teatteriin?


Liian paksu perhoseksi
sai ensi-iltansa keskiviikkona 29. kes?kuuta. Kaisuna on Hanna Wilska ja Ernin? Lasse Forsgren. Esityksen ohjaa Paavo Honkim?ki.

Sisko Istanm?ki seuraa p??henkil?idens? el?m?? kolmen vuosikymmenen ajan. Nuoret Kaisu ja Erni ovat tukevasti lapsuudenkotiensa otteessa – Erni suorastaan vankina. Kummankin matka omaksi itsekseen on ty?l?s ja lapsuudessa viritettyj? ansoja t?ynn?. Nykyisyysk??n ei avaudu min??n auvona, vaan tarjoaa karskeja haasteita. Mutta kolmikymmenvuotisen sodan j?lkeen h??m?tt?? rauha.

Liian paksu perhoseksi on k?sitt??kseni Paavo Honkim?en esikoisohjaus. Kokonaisuus on hyvin hallussa ja draama toimii. Pari ratkaisua tosin olisin itse tehnyt toisin. Kaisun puhe is?n haudalla on Kaisun draaman ydinkohta. Puheen kuvittaminen on nokkela, mutta tuhoaa itse asian. Puhe kaipaisi rauhaa, ei yleis?n naureskelua. Toinen minua arveluttava seikka on Harri Tavisen niin ik??n nokkela kertojahahmo. Hahmo olisi kannattanut ankkuroida jotenkin tiiviimmin itse tarinaan, nyt se j?i irralliseksi.

Hanna Wilska ja Lasse Forsgren tavoittavat Kaisun ja Ernin el?m?n ilot ja surut mutkattoman koskettavasti. Mervi Koskinen on viilt?v?n ivallinen Ellida, joka kuitenkin on ilkeydess??n ehk? hiukan yksiulotteinen hahmo. Ellida on nimitt?in monella tapaa koko draaman l?ht?kohta. Unelmiinsa takertuva, avutoman hauras, mutta s??lim?t?n hyv?ksik?ytt?j?. Ellidan vastakohta on vahva nainen, Kaisun ?iti (aina luotettavan varma Taina Myyryl?inen), joka seuraa tytt?rens? tukena pitk??n viel? kuolemansakin j?lkeen. Ernin sisko Viivi ( Venla Wacklin ) on hyv?ss? vauhdissa Ellidan tiell?. T?m?n esityksen Viivi on suorastaan karikatyyri, toki tehokas sellainen. Ripaus lihaa ja verta toisi Viiviin lis?? ulottuvuutta. Sill? h?nkin on Ellidan em?nn?im?n perhehelvetin uhri eik? vain typer? ja ilke? pikku letukka.

Martin kievariteatterin Liian paksu perhoseksi on kokonaisuutena hieno teos. Esityksen huumori toimii draaman ehdoilla. Draama puolestaan tarjoaa meille n?k?kulmaa inhimilliseen kasvuun. Eik? mit? tahansa kirjoista opittua n?k?kulmaa, vaan itse n?hty? ja koettua; sellaista, jota on lupa sanoa viisaudeksi.

Paljon onnea vaan R?nssiss?

Olen monena vuonna ajatellut k?yd? katsomassa R?nssinkievarin kes?teatteria. Paikka on miellytt?v? ja tekij?it? on tullut Kari Pajun mukana Huoneteatteristakin. Aikomus muuttui toiminnaksi viime juhannusaattona.

Minua kiinnosti uusi kotimainen farssi Paljon onnea vaan (Pentti J?rvinen – Olli Tola), joka on my?s omalla ty?p?yd?ll?ni. Ennakkotiedoissa mainittiin Kari Pajun my?s sovittaneen teksti?. Ja totta on, ett? teksti kaipaa hiukan dramaturgin panosta.

Valitettavasti kunnioitettu vanhempi kollega n?ytt?? astuneen pahemman kerran miinaan. Ensi-illassa esitys oli pahemman kerran keskener?inen. Tai enemm?nkin – siin? toteutui monen enskarin alla n?hty painajainen: sinut heitet??n n?ytt?m?lle suuren yleis?n eteen, mutta sinulla ei ole hajuakaan siit?, mit? pit?isi tehd?. Ohjaaja, joka samalla n?ytteli p??roolin, toimi kaiken muun ohella kuiskaajana ja t?ss? ominaisuudessa kantoi n?ytt?m?ll? plaria. Tosin n?ytti silt?, ett? h?nen piti kuiskata itselleenkin, siksi tiiviisti katse oli kiinni plarissa.

Olen itse ollut osallisena monenlaisissa ensi-illoissa. Joskus on rima heilunut – pudonnutkin – ja kuiskaaja joutunut liian isoon rooliin. N?ytelm?n tekeminen on urakkaty?t? ja deadline on varsinkin kes?teatterissa ehdoton. Mutta, mutta… Yleis? maksoi R?nssinkievarin juhannusenskarista 12 € lipun ja yleis?? oli paljonlaisesti (uskoakseni 300 – 400 henke?).

Joku tietenkin saattoi olla kiinnostunut julkisesta harjoituksesta sek? pelokkaista ja ahdistuneista n?yttelij?ist?. Mutta ainakin min? olisin mielell?ni suonut ryhm?lle parin viikon respiitin ja palannut asiaan valmiimman esityksen kera. Silloin minulla olisi varmasti ollut sanottavaa my?s itse n?ytelm?st?.

1. muistiinpano

Tervetuloa WordPress minun sivustolleni! Taistelu oli pitk?, mutta kesytin sinut. T?m? on vasta alkua; Odota, kunhan p??sen paremmin k?siksi sisikuntaasi. Siin? voi muotosi muuttua. Aika paljon – luulisin.

Mutta nyt p?? on avattu ja auki pysyy!

ps. Onnea Maijalle huomisen johdosta!