Enskariviikot

Edess? on kahden viikon sukellus melkoiseen stressiin, kiireeseen, ep?toivoon ja euforiaan. Nimitt?in syksyn projektiputken p?? loistaa jo kirkkaana edess?.

Ensi perjantaina 28. lokakuuta saa enskarin ??nekosken teatterin uutuus Paljon onnea vaan. Juttu on vaativa. Itse asiassa t?ss? plogissa kuittasin R?nssin kievarin kes?isen esityksen melko ykskantaan. Ymm?rrykseni r?nssil?isten vaikeuksia kohtaan on kasvanut harjoitusprosessin my?t?. Tekstin vaativuuden aliarvioi helposti ja niin oli k?yd? meillekin.

Viikko t?st? eteenp?i on vuorossa Murmuu – teatterin enskari Ei voi olla totta!. T?m? prokkis rullasi kohti ensi-iltaa suopeiden tuulten avittamana. Kunnes kohtalo ty?n muodossa pisti sormensa peliin ja meid?n oli vaihdettava keskeisen roolin n?yttelij? noin kuukautta ennen enskaria. No, ei ennuste mitenk??n mahdoton ollut ja hyvin se n?ytt?? toteutuvankin. Mutta muutama p?? on varmasti saanut jokusen harmaan hiuksen lis??.

Ensi-illan alusviikot ovat yleens? aina t?ynn? kipua, riemua, stressi?, joskus painajaisiakin. Tunnelma on usein aika ep?todellinen. Itse ensi-iltap?iv?n? kuitenkin jo helpottaa. Kaikki on tehty, siis ohjaajan osalta. Yleis? kiitt??, kritiikki toisinaan taas ei. Yst?v?t onnittelevat, aivan rehellist? palautetta harvoin saa. Lopullinen katsojam??r? on viime k?dess? melko lahjomaton palaute.

Oikeasti min? alan olla jo vanha t?h?n. Viisi enskaria vuodessa ja silti saan juosta kilpaa ulosottomiehen kanssa. Tai mit?p? h?nen kanssaan kilpaa juoksemaan, h?n se kuitenkin voittaa. Ja kuittaa omansa joka tilist?.

Vivian – Vivi-Ann 2

Pari pikaista oikaisua:

1. Vivian on oikeasti Vivien.

2. T?? onkin jos isompi juttu. Aaamuy?n huumassa kuittasin Virheen Kalervon melko yksioikoisesti. Toki t?m? kaveri on huomattavasti moniulotteisempi. H?n on luonut maineensa muutamilla kuolemattomilla sloganeilla. Mutta True Fantasyss? h?n kohtaa haasteita, joihin h?n ei ole valmis – n?ht?v?sti koskaan. Vivi-Annin ja Kalervon suhde muistuttaa ehk? enemm?n kahden sokean harhailua vieraassa maailmassa kuin raiskausta. Mutta yht? kaikki lopputulos on sama.

Star Wreck ja Kuopio

Star Wreck on h?mm?stytt?v? projekti. Pikkupoikien fanileikista kasvaa lopulta kokoillan elokuva. Eik? mik? tahansa harrastelijatekele, vaan oikea elokuva. Palaan my?hemmin elokuvan yksityiskohtaisempaan arvioon.

Huomenna k?yn Kuopion kaupungiteatterissa katsomassa kaksi n?ytelm?? Pitk?j?rvel?iset ja Popul??rimusiikkia Vittulanj?nk?lt?.

Pitk?j?rvel?isten ohjaaja n?ytt?? olevan Ritva Holmberg ja musiikintekij? Sari Kaasinen. Popul??rimusiikkia vittulanj?nk?lt? ohjaa Maarit Py?k?ri.

Mun iso paksu faija

Alkoholismi perheess? on kova pala lapselle. Se merkitsee h?pe?ll? monet loppui?ksi. Alkoholisti el?? valheiden, hyv?ksik?yt?n ja petoksen verkossa. H?n sulkee t?h?n verkkoonsa my?s kaikki l?heisens?.

Magnus Nilssonin n?ytelm? kertoo lapsen silmin yhden tarinan alkoholismista. Kuva on ristiriitainen kuten itse el?m?kin. Rakkautta ja petosta, salailua, suuria toiveita ja valheita rinnakkain vailla mink??nlaista pateettista paisuttelua.

Kansallisteatterin taannoisessa toteutuksessa n?yttelij?nty? on totutusti laatutavaraa. Samaa ei valitettavasti voi sanoa ohjaajan ty?st?. H?n hukkaa tarinan kulminaatiokohdan k?sitt?m?tt?m?ll? tavalla. Kaksitoistavuotias Oswald joutuu paikkaamaan oopperalaulajais??ns?, kun t?m? ei kykene humalaltaan laulamaan kirkossa Adolphe Adamin Oi joululy?t?. Lojaali lapsi tekee tietenkin parhaansa.

Ohjaaja haluaa kuvittaa tilanteen. Pit?? olla kirkko ja urkuparvi. H?n heitt?? pojan n?kym?tt?miin n?ytt?m?n kattoon. N?ytt?m?? hallitsee pieni kirkkokansa. Oswaldille t?m? hetki on yhden tien p?? ja toisen alku, kirkkokansalle vain pys?kki korvessa. Vaikka Oswald ep?toivoisesti viel? takertuu is?n valheisiin, ei h?n en?? voi olla n?kem?tt? niit?.

Ei Magnus Nilsson tarinallaan maailmaa mullista, ei kerro edes pient? uutista. Mutta h?n jakaa jotakin todellista, monelle kipe?n tuttua ja eletty?. Kansallisteatterin tarina oli kuitenkin hidas ja haalea hienoista n?yttelij?ist? huolimatta.

Vivian – Vivi-Ann

Sisko Istanm?en n?ytelm?ss? Liian paksu perhoseksi on rooli nimelt? Vivian eli Viivi. Virheess? on samoin rooli nimelt? Vivi – Ann. Ja miten ollakkaan roolit ovat selv?sti sukua kesken??n.

Saision Vivi-Ann on Hugo Simbergin haavoittunut enkeli Tampereen tuomiokirkon freskosta. Istanm?en Viivi ei voisi olla kauempana freskosta, mutta – toden totta – h?n on Saision Vivi-Annin sisar.

Saision Vivi-Ann on viaton tytt?rukka, jonka omaan mulkkuunsa rakastunut mainosmies Kalervo raiskaa. Ei fyysisesti vaan paljon syvemm?lt?. Istanm?en Viivin raiskaa oma ?iti. Siin? Viivi asettuu kohtalotovereidensa loputtomaan joukkoon.

Uhrin osa on autuas. Eik? se ole totta. Ainakaan kokonaan.

Virhe

…on Pirkko Saision kirjoittama n?ytelm?, jonka ensi-ilta oli Kansallisteatterissa syyskuun alkupuolella. Virhe on hieno n?ytelm?

Kolme naista. Kolme kulttuuria. Vain yksi voittaja. Valloittajan on tunnettava uhrinsa. Uhrille riitt?? tappio.

Virhe on n?ytelm? voittajista ja voitetuista, alistajista, alistetuista ja alistuneista. Virheen herrat ovat naisia ja mit?tt?myydet miehi?. Virheen naiset ovat vahvoja ja miehet heikkoja. Virheen taistelutanner on identiteetti ja aseet mielikuvia.

Virheen v?line on Belo-cola. V??rennetty limsa, jonka tekij? on ylpe? siit?, ettei koskaan v?it? juomiensa olevan muuta kuin mit? ne ovat, vett? ja esansseja. Tai siis ei v?it? v?itt?v?ns?. Ainakaan julkisesti. Ja ainakaan tosissaan.

Belo-Colaa myy yhti?, jonka omistaa Belo-Ozerovski suku. Joka on hyvin kiintynyt juuriinsa. Bysanttiin ja ?iti Ven?j??n. Kunhan eiv?t verota.

Mit? on mainos? Kohtelias valhe?

Sundman on mainosmies. H?n ehk? haluaisi olla taiteilija. Kirjailija. Mutta h?n myy valheitaan markkinoilla kollegojensa tapaan. Prostituoi itsens? ja h?pe?? sit?. Anna – h?nen suten??rins? – tiet?? mit? Sundman tarvitsee. Piiskaa ja sen armoa. Mutta Sundman vain ottaa. Anna kaipaa rakkautta. Anna kaipaa rakkautta – mutta sit? ei ole markkinoilla.

Vivi-Ann on langennut enkeli. Aivan kuin Tampereen tuomiokirkon freskossa. Vivi-Ann on langennut mieheen. Mies tekee h?nest? huoran. Vivi-Ann myy itse??n, n?yryytt?? itsens?. H?nen suten??rins? on mainosmies. Kuinkapa muuten.

H?nen vastaparinsa on Natalia, prostituoitu, Teklan piika ja yst?v? sek? de facto mini?. Natalia ei huoraamista h?peile. P?invastoin. H?n on reaalipoliitikko, kaikki on kaupan, jos hinta on kohdallaan.

Kolme naista, joista kahdella on myyt?v?? ja yhdell? varaa ostaa – markkinoita.

Hieno n?ytelm?. Rakastettava Seela Sella Tekla Belo-Ozerovsakajana, monumenttaalinen Kyllikki Forssell Annana ja kansallisteatterin virtuoosit rinnallaan. Uskomaton Sari Puumalainen prostitutkana, Heikki Pitk?nen oblomovilaisena toimitusjohtajana, Esa-Matti P?lh? Sundmanina, joka ostaa el?misen oikeuttaan. Leila – Nora Raikamo ja Suur-Laukas – Pirjo Luoma-Aho – tarkkoja, hienoja henkil?kuvia. Ja kaikki muut, virtuooseja hekin.

Mutta Pirkko Saisio. H?n on n?kij?.

Kulttuuritila

Meit? ??nekoskelaisia uhkaa katastrofi. Tanssi- ja teatteritila Halliwoodin vuokrasopimus loppuu loppukev??st? 2006.

Viitisen vuotta sitten kaupunki osti Keskisuomalaiselta tyhjilleen j??neen kirjapainon kaupungin keskustasta. Ajatuksena oli tehd? siit? kulttuuritalo. Suurin piirtein samaan aikaan kaupunki vuokrasi Soneralta vanhan varikon, johon remontoitiin tilap?iset tilat tanssille ja teatterille, kunnes painotalosta tulisi kulttuuritalo.

Painotalo on monien mahdollisuuksien rakennus. Sijainti on varmasti sen paras ominaisuus. Parkkitilaakin v?litt?m?ss? l?heisyydess? varmasti riitt?v?sti. Rotaatiohalli on oikeastaan liian matala, mutta ei liiaksi. Tilaa on nippa nappa riitt?v?sti niit? toimintoja varten, jotka taloon on tarkoittus sijoittaa.

Mutta ei siit? sellaisenaan ole apua. Rotaatiohalli pit?isi jakaa pienemmiksi tiloiksi, jotta eri toiminnot voivat py?ri? samanaikaisesti. Jakaminen ei onnistu kovin heppoisin seinin, koska riitt?v? ??nieristys on t?rke?.

Mutta ei, talo seisoo n?ht?v?sti hamaan tuomiop?iv??n siin? tilassa, mihin se Sisikselt? j?i. Rahaa on sijoitettu jo paljonlaisesti, mutta vastinetta ei ole edes n?k?piiriss?. Ett? sellaista s??st?mist?.

Koska tanssi- ja teatteritoimintoja ei voida painotalolle sijoittaa, niin jokin muu ratkaisu pit?? l?yt??. Luontevaa – ennen kaikkea taloudellisesti – olisi Halliwoodin vuokrasopimuksen jatkaminen. Tilat remontoitiin viitisen vuotta sitten runsaalla miljoonalla markalla. Eik? olisi j?rkev?? jatkaa tuon sijoituksen hy?dynt?mist??

Uusi kunta

Vuoden 2007 alusta ??neseudulle muodostuu uusi kunta, jonka nimi on ??nekoski. Samanaikaisesti Suomen kuntien joukosta poistuvat Suolahti ja Sumiainen. Uuden kunnan asukasluku tulee olemaan siin? 20 tuhannen paikkeilla. Ep?ilem?tt? edelleenkin kovin v?h?n.

Mit? kuntaliitos tuo tullessaan? Suolahti ja Sumiainen ovat olleet jo jonkin aikaa taloudellisessa umpikujassa. Niill? ei ole ollut paljoakaan mahdollisuksia omin avuin parantaa tilannettaan. Yhdess? ??nekosken kanssa mahdollisuudet n?ytt?v?t hiukan paremmilta, mutta tuskin kuntaliitos ??neseudeulle mik??n miljoonasade on. Eli ep?ilem?tt? lis?? samaa l??kett? on edess?.

Mielenkiintoista sen sijaan on, mit? kaikkea kuntaliitoksen siivell? tapahtuu. Luottamusmieshallintoa karsitaan, toimintoja j?rkeistet??n (= lopetetaan), vireill? olevia hankkeita teurastetaan. Hallintorationaalisuus ja asiapakko sanelevat ratkaisut. Resursseja ja vastuita uusjaetaan jatkuvasti. Valtio s??st?? siirt?m?ll? vastuitaan kunnille, kunnat s??st?v?t siirt?m?ll? vastuitaan kuntalaisille, kuntalaiset s??st?v?t – niin miten?

Mit? kunta tarvitsee menesty?kseen? Verotuloja. Niiden saamiseksi kunnassa on oltava asukkaita ja ty?paikkoja. Yksinkertainen yht?l?, vaikeampi kehityssuunta. ??nekoskella kaupungin johto n?ytt?? entist? tiiviimmin luottavan sellutehtaan levitt?m??n paskanhajuun vetovoimatekij?n?. Kaikki muu lienee karsintalistalla.

Is?n syntym?p?iv?

T?n??n on is?ni, Vaito Kaijanahon 79. syntym?p?iv?. Tosin h?n ei ole sit? en?? viett?m?ss?. H?nelle kutsu k?vi marraskuussa 1980.

Se ei tapahtunut odottamatta – oikeastaan p?in vastoin. K?yt?nn?ss? h?n oli ollut kuollut minulle jo vuosia t?t? ennen. Viimeisen kerran h?net n?in elo – syyskuun vaihteessa vuonna 1970.

Vaikka is?ni ei ole ollut el?m?ss?ni fyysisesti l?sn? yli 35 vuoteen, h?n on ollut mukanani. Kuolemansa j?lkeen melko intensiivisestikin.

T?m?n runon kirjoitin joskus 80 – luvulla.

Pitk??n kellastuivat el?m?si lehdet
ent? min? -minulle joko sateet ovat alkaneet?

On tyrm??v??

kohdata kuolema. Yll?tt?en ja siell?, miss? ei sit? osaa odottaa.

Ajatuksia her??. El?m?st? ja kuolemasta yleens? ja tuosta poismenneest? erityisesti. Mit? tapahtui? Mit? sit? ennen? Milt? h?nen l?heisist??n tuntuu? Kyll?h?n sen voi kuvitella, mutta ei tiet??. Oikeasti.

El?m? on hauras, vaikka se tuntuukin ikuiselta. Tied?n, ettei se ole ikuinen, mutta sit? on mahdoton todella ymm?rt??. Nuori mies, minua yli kaksikymment? vuotta nuorempi. Energinen, hyv?kuntoinen ja kuitenkin sairauskohtaus h?net niitti. Odottamatta, lopullisesti.

Sellaista on el?m?.

Lep?? rauhassa, Marko.