Onnistumisia ja ep?onnistumisia

Ylivoimaisesti eniten ??ni? saanut on ep?onnistunut? Kauas kakkoseksi j??nyt haastaja on onnistunut? Kolme ??nt? sadasta saanut on voittaja?

Sellaista on vaalilogiikka. Luvut itsess??n ovat faktoja, jotka jokainen ymm?rt??. Silti meill? on selitt?jien armeija, joka luo tarinoita lukujen ymp?rille. Miksi?

Rahan vuoksi, n?ht?v?sti. Ovathan vaalit ylivoimaisesti suurin ja kiinnostavin reality-sarja mediassa.

My?s mielipidekyselyt ovat kannattavaa bisnest?, kunhan ei olla liian tarkkoja virhemarginaalien kanssa. Aina saadaan tulokseksi lukuja, joita selitt??. Otos on kuitenkin usein niin pieni, ett? monen ehdokkaan mitattu kannatus on pienempi kuin tiedustelun virhemarginaali. Mutta mit? pienempi otos, sit? halvempi gallup. Ja halvassakin tiedustelussa on monta desimaalia.

Mutta – ei varmaankaan vain rahan vuoksi, my?s lumeen. Kun tosiasiat ovat ep?miellytt?vi?, sen pahempi tosiasioille.

?sken uutisissa er?s selitt?jist? (emeritusprofessori Martikainen) vakuutti, ett? Sauli Niinist?ll? olisi hyv?tkin saumat tulla valituksi. Ken el??, se n?kee. My?s ensimm?isen kierroksen tuloksella lienee kuitenkin ennustearvoa.

Sarvikuonoja

Koulupoikana 60 – luvun lopulla j?rjestimme liev?? levottomuutta Vaasan teiniyhdistyksen itsen?isyysp?iv?n soihtukulkueessa. Meit? taisi olla alun toistakymment? koulutytt?? ja -poikaa. Tosin itse mielsimme itsemme t?rkeiksi radikaaleiksi ja meill? oli teht?v?. Halusimme paremman maailman, paremman Suomen ja paremman Vaasan. Sen uskoimme toteutuvan sosialistisen vallankumouksen kautta.

Tosin, emme me (tai ainakaan kaikki miest?) olleet kovin perill? sosialismin teoriasta emmek? etenk??n k?yt?nn?st?. Joukossamme oli anarkisteja, maolaisia, varmaan joku oikea kommunistikin. Mutta suurin osa meist? oli jonkinlaista uusvasemmistoa. Vaikutteet tulivat paremminkin l?nnest?, amerikkalaisilta campuksilta kuin id?st?. Ja luonnollisesti Pariisista. Eik? unohdeta Tukholmaakaan.

Mit? me tuona itsen?isyysp?iv?n? teimme? Kesken marssin sammutimme soihtumme ja huusimme: “Suomi punaiseksi!” Naama punaisena ja kurkku suorana, tietenkin. Saimme tehd? sen kaikessa rauhassa. Jotkut ymp?rill? hiukan tirskuivat, joku n?ytti tuohtuneelta, ei sen kummempaa. Meid?t kyll? tiedettiin ja tunnettiin ennest??n. Sami M??tt? on dokumentoinut tuota aikaa ja porukkaa sivuillaan.

T?m?n tapauksen yhteydess? minulle tuli tutuksi Sarvikuono. Kyseess? on maakuntalehden p??kirjoitussivuilla esiintyv? kirjoittaja, joka tuohduksissaan kadottaa niin tosiasiat, suhteellisuudentajun kuin sivistyksenkin. Sanomattakin lienee selv?, etten viittaa kehenk??n tiettyyn henkil??n, vaan paremminkin kirjoitustyyppiin; toimittajan primitiivireaktioon, joka painetaan lehteen.

Vaasalehden sarvikuono uhkaili meit? poliisilla ja koulusta erottamisilla. Lehti r?yh?si aikansa, mutta sen paremmin poliisi kuin koulukaan ei katsonut aiheelliseksi ryhty? toimiin.

Tiedonantajan yhteydess? sarvikuono on toki sukua edelliselle, mutta kuitenkin eri asia.

Jotenkin tuli nostalginen olo, kun t?rm?sin Mediaviikkoon ja erityisesti sen p??kirjoitukseen 8.1.2006. Kas, ei ole sukupuuttoon kuollut t?m?k??n journalismin laji.

A-piste

Sattumoisen n?in otsikossa mainitun ohjelman, jossa oli pahaa verta synnytt?nyt henkil?kuva Sauli Niinist?st?. En ole Niinist?n kannattaja, mutta kyll? henkil?kuvan kulmikkuus minuakin nirhaisi. Eik? vain t?m? juttu, vaan koko ohjelma kautta linjan.

A-piste kai kuvittelee olevansa kriittinen. V??rin kuvittelee. Se on vain efektej?. Ei ensimm?ist?k??n ajatusta, vain pyrkimyst? kuohauttaa. T?llaisia ohjelmia katsoessa tulee mieleen, mist? nyt halutaan vaieta, mist? ei saa tai sovi puhua.

Kun naapurin katolla on kamera…

Joskus – tai oikeastaan aika usein – menee sormi suuhun. On oikeasti olo, etten tied?, mit? pit?isi tehd?.

Yst?v? soittaa ja pyyt?? k?ym??n. H?n ep?ilee, ett? naapurin katolla on kamera, joka kuvaa h?nt?. Ja h?nen k?nnykk??ns? on n?pel?ity, simkortti vaihdettu ja niin edelleen. Kun h?n k?y ulkona, h?nen asunnossaan k?y joku. Tavaroita katoaa. Joku n?pel?i talon s?hk?verkkoa h?nen vahingokseen.

Onko h?nen ep?ilyksilleen aihetta? Tuskin. Luultavammin kysymyksess? on alkava psykoosi.

Mielenterveyspotilaat n?ytt?v?t olevan oman onnensa ja ymp?rill? olevien ihmisten varassa. Sik?li kuin olen huomannut, k?yt?nn?ss? mit??n hoitoa ei ole tarjolla, parhaimmillaankin resepti k?teen ja kadulle.

Psykoottinen ihminen ei (aina) ymm?rr? oireitaan sairaudeksi. Siksi h?n ei osaa hoitaa itse??n. H?nelle oireet eiv?t ole oireita, vaan todellista el?m??. L??keet aiheuttavat ik?vi? sivuvaikutuksia ja siksi j??v?t usein ottamatta.

Miten harhaisiksi kokemiini puheisiin pit?isi vastata? En my?t?ile, en my?sk??n v?ittele – sanon toki, etten usko asian olevan h?nen v?itt?m?ll?n tolalla. P??asiassa kuuntelen. Viimein yst?v?ni turhautuu, kun kokee, ettei saa minua avukseen.

En min? tied?, mit? pit?isi tehd?. Olen v?synyt olemaan tukena ilman mit??n tukea ja n?k?alaa. Olen v?synyt syyllisyyteen, jota v?symykseni aiheuttaa. Minua masentaa yst?v?ni el?m?n lohduttomuus. N?en h?nen tarvitsevan apua ja helpotusta. On tuskallista n?hd?, ettei sit? ole tulossa.

Gabriella Ferri

K?vin viime viikon lopulla Porissa. K?velin pitkin poikin kaupunkia ja satuin musiikkidivari Green Riverin ikkunan ??reen Yrj?nkadun alap??ss?. N?yteikkunassa oli runsaasti mielenkiintoisia levyj?. Mutta ylitse kaikkien muiden loisti Gabriella Ferri. Ensimm?isella kerralla katselin n?yteikkunaa hartaasti, mutta jatkoin matkaani. Toisenkin kerran irrottauduin, vaikka rinnassa karvasteli. Kolmannella kerralla en en?? p??ssyt ohi.

Gabriella Ferri tuli el?m??ni joskus 70 – 80 – lukujen vaihteessa. Se oli televisio-ohjelma, jonka nimi muistaakseni oli Mazzabub?. T?m? vaalea, vahva- ja joustava??ninen, ankarasti el?ytyv? laulaja tyrm?si minut kerralla. Aluksi en ollut varma pelleilik? h?n, sill? h?nen heitt?ytymisens? oli niin ankaraa, ett? se hipoi j?yh?n pohjolan pojan kokemusmaailmassa huvittavaa. Mutta yht?kaikki se oli vaikuttavaa, rosoista, v?lill? suorastaan pateettista. Ainutlaatuista.

Ostin aika pian tuon ohjelman j?lkeen h?nen levyns?, olikohan senkin nimi Mazzabub?. Ja pari vuotta my?hemmin sain viel? pari levy? lis??. Mutta muutot aikojen kuluessa sy?ksiv?t vinyylisoittimeni jonnekin kadotuksen kitaan ja monen monta vuotta minulla on ollut vain minidiskille tallennettuna jokunen kappale noilta levyilt?. Eik? minulla ole itsell?ni edes minidisksoitinta. Eli vuosien mittaan on Gabriellaa ehtinyt olla ik?v?.

T?m?n nelj?nnesvuosisadan aikana, jona olen Gabriellan musiikkia rakastanut, itse henkil? – Gabriella Ferri – on j??nyt minulle kohtalaisen vieraaksi. H?n ei ole koskaan ollut t?hti eik? julkkis muualla kuin latinalaisessa maailmassa. Se k?y selv?ksi, kun h?nest? etsii tietoja. Niit? l?ytyy l?hinn? italiaksi ja espanjaksi. Ensimm?inen l?yt?m?ni tieto h?nest? oli venezuelalainen keskusteluryhm?viesti h?nen kuolemastaan.

Gabriella kuoli sunnuntaina huhtikuun 3. 2004. H?n oli syntynyt vuonna 1942. Eli h?n oli kuollessaan 62 vuotias. H?nen uransa paras aika sijoittui 70 – luvulle. 90 – luku oli l?hes kokonaan hiljaiseloa. Mutta vuosituhannen vaihteessa Gabriella palasi, teki uusia levyj?, televisiokeikkoja ja San Remon festivaaleilla duetoi Stevie Wonderin kanssa vuonna 2002.

Gabriella Ferri oli musiikkisukua. H?nen is?ns?, Vittorio Ferri, on monen Gabriellan kappaleen s?velt?j?. Ja serkkunsa Luisa Ferrin kanssa h?n julkaisi yhteisen levyn. Suomessa tunnetuin Vittorio ja Gabriella Ferrin kappale on Ti Regalo Gli Occhi Miei eli Sulle silm?ni annan. H?nen ominta ohjelmistoaan olivat kuitenkin Rooman ja Napolin laulut.

Paljon onnea vaan

Rassi ja Jonde n?ytelm?ss? Paljon onnea vaan
Ensi-ilta oli perjantaina ??nekosken teatterissa. Harjoitusten loppuosa oli aikamoista runttaamista. Teksti on aika hankala, paljon nopeaa puhetta, jossa yksitt?ist? repliikki? on vaikea johtaa edellisest?. Se rassaa muistia ja k?rsiv?llisyytt?.

Keskeisiss? rooleissa on kohtalaisen kokemattomia n?yttelij?it?. Rooleihin he istuvat hyvin ja onnistuvatkin. Mutta heill? ei ole kokemusta n?ytelm?n tekemisest?. Luulen, ett? heille harjoitusprosessi on ollut – jos ei nyt suoranainen j?rkytys – niin ainakin melko h?mment?v? kokemus.

Esityksess? on paljon erilaisia tehosteita – ovikelloja, puhelimia, musiikkia, ikkunan s?rkymisi? ja viel? tehosteita t?rm?ilylle ja kolkkauksille. Valaistuksen ja ??nten ajajat ovat my?s ensikertalaisia hommassaan. Kumpikin on toki ollut n?ytt?m?ll?, toinen jopa kymmeniss? rooleissa. Mutta tekniikan hoitaminen on kuitenkin muuta. On osuttava tarkasti, on pysytt?v? esityksen mukana silloinkin, kun n?ytt?m?ll? sekoillaan tekstiss?. Itse olen hoitanut tekniikkaa sen verran, ett? tied?n, miten stressaavaa se on.

Ensi-ilta oli j?nnitt?v?. Kuiskaajaa emme k?yt?. Mutta ryhm?mme selvitti riman hienosti. Yleis? oli mukana ja kannusti n?yttelij?t hyv??n, intensiiviseen esitykseen.

No, ei esitys rikkeet?n ollut, kaukana siit?. Tekniikka t?kki, kun kokemattomien ajajien silm?n, korvan, k?sien ja aivojen koordinaatio ei oikein toiminut. Kari-Pekka joutui vastaamaan puhelimeen, joka ei soinut. Strippari joutui tanssimaan ilman musiikkia jne. Toisaalta tekstin iloiset kuperkeikat eiv?t paljastuneet yleis?lle – toisin kuin tekniikan mokat. Esitys eteni koko ajan kuin juna – tosin v?lill? sivuraiteita ja pientareitakin pitkin.

Esityksen j?lkeen oli tunnelma katossa. Tutut k?viv?t onnittelemassa, n?yttelij?t takoivat toisiaan selk??n ja halailivat onnellisina, kaljapullon korkit sihahtelivat ja puheenjohtaja kattoi karonkkap?yt??. Loppuy? sitten menikin rattoisasti esityksen kulkua kerrattaessa ja analysoitaessa sek? sen l?helt?piti – juttuja naureskeltaessa. P??tettiin, ett? seuraava esitys tehd??n paremmin.