Kas niin Mimmi

Teatteri Eurooppa nelj? 27.6. 2007

Teksti Agapetus
Sovitus ja ohjaus Erkki Teittinen
Puvustus Anu Nikkil?
Kapellimestari Jukka P??kk?nen

Rooleissa Tiina Oksanen, Maria Raatikainen, Sipriina Kauranen, Taina Reponen, Jussi Rekonen, Kauno Villberg, Jukka P??kk?nen, Martti Hakkarainen, Paavo P??kk?nen.

Teatteri Eurooppa nelj? on palannut Hietamalle. Se on ilman muuta hyv? uutinen. Huono uutinen ei ole sek??n, ett? Martinkievari on E4:n kakkosn?ytt?m?. Voisin kuvitella, ett? se antaa monessa mieless? lis?? liikkumavaraa.

Kas niin Mimmi! on t?ysverist? Agapetusta ja samalla t?ysverist? Ee nelj??. Esitys vie katsojat viisikymmenluvun lopulle – jotenkin teatterin omimmalle aikakaudelle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarinan asetelma on sellainen, ett? perhe Mimmi ja perhe Akseli sattuvat samaan kes?nviettopaikkaan samaan aikaan. Koska vain toinen mahtuu, on sota valmis.

T?m? n?ytelm? voitaisiin tehd? useammassakin tyylilajissa. Itse teksti houkuttelisi kokeilemaan farssivaihdetta, mutta ryhm? on valinnut hillitymm?n musiikkikomedia – tyylilajin. Eik? siin? mit??n, toimii se niinkin. Tosin Agapetuksen huumori alkaa olla n?in? aikoina luonteeltaan nostalgiapainotteista.

N?ytelm?n sovittaja Erkki Teittinen ja kapellimestari Jukka P??kk?nen olisivat mielest?ni voineet n?hd? hiukan enemm?n vaivaa musiikin ja itse n?ytelm?n yhteensovittamisessa. Nyt sin?ns? hienot ja hyvin esitetyt laulut j??v?t kovin irrallisiksi. Ne eiv?t sanottavasti auta draamaa, vaan paremminkin katkovat sit?. Joskus olen Eurooppa nelosen katsomossa istuessani miettinyt, miksi t?m? taitava ja lahjakas porukka ei rohkeammin l?hesty musikaalimuotoa. Paikallaan seisominen kehityksen virrassa on taantumista.

Minusta Tiina Oksasen Mimmi ja Jussi Rekosen Akseli olivat yll?tt?v?n tasavertaiset vastavoimat. Tiina ei minua yll?tt?nyt, h?nen potentiaalinsa tied?n jo vuosien takaa. Mutta Jussi on kehittynyt paljon. Maria Raatikainen Hilmana tekee debyyttins? ammattin?ytt?m?ll? hienosti. Sipriina Kauranen laulaa kauniisti ja muodostaa Tuomas Koskelan kanssa oivan lemmenparin.

Kas niin Mimmi! on taattua E4 laatua niin kohokohtineen kuin ongelmineenkin.

VR Helsingin N?ytt?m?: Viisi naista kappelissa

Esitys Saarij?rven teatterip?ivill? Saarij?rvisalissa 30.6.2007

Teksti Arto Sepp?l?
Ohjaus Timo Tirri ja Sande Hindrea

Roolit

Maija R?s?nen, 1. vaimo Minna Jylh?
Sirkka R?s?nen, 2. vaimo Liisa Vikma
Salme R?s?nen, ?iti Sinikka Wahlroos
Lahja Sir?n, rakastajatar Aila Rosenl?f
Marja Niiranen Auli Varjosalmi
Kalervo, vainaja Eero Halonen

K?siohjelma kertoo n?ytelm?st? seuraavaa: Tapahtumat sijoittuvat Kalervo R?s?sen hautajaisp?iv??n. Viisi naista k?y l?pi suhdettaan vainajaan ja pohtii Kalervon itsemurhan syyt?. Samalla naisten keskin?iset v?lit p??tyv?t suurennuslasin alle.

Minusta t?m? n?ytelm? on ik??n kuin palapeli, joka valmiina kuvaa p?iv?n p??henkil?? sellaisena, millaisen j?ljen h?n on j?tt?nyt viiteen el?m?ns? naiseen. ?iti riippuu pojassaan kynsin hampain. 1. vaimo sai kenk??, kun pyykin joukosta l?ytyi viinapullo. 2. vaimo sai j??d? yksin kotiin. Suhde rakastajattareen on kest?nyt 8 vuotta, mutta ongelmia ilmenee heti, kun rakastajatar tahtoisi vihille ja lapsia. Viimeinen naissuhde on hoito- ja pelastussuhde.

Millainen mies tekee itsemurhan ja kutsuu hautajaisiin el?m?ns? naiset kursimaan kokoon kuvan itsest??n? Melkoinen narsisti, uskoisin. Pelkuri my?s, sill? h?n on tehnyt pakenemisesta el?m?ntavan. H?nelle uuden naisen pyydyst?minen on ollut helpompaa kuin pys?htyminen el?m?ns? ??reen sen rakennustarpeita inventoimaan.

Mutta, mutta… Ent? ne naiset. Eik? heill? ole my?s mahdollisuus tehd? ratkaisuja? Miksi j??d? Kalervon el?m??n roikkumaan. Antaa h?nen paeta, jos ei muuta osaa. Kyll? vapaus on heid?n ulottuvillaan koko ajan. Ei ehk? kivuttomasti, mutta kuitenkin.

T?llaisen tekstin ongelma on siin?, ett? niin paljon asioita kerrotaan dialogin v?lityksell? ja viime k?dess? aika v?h?n paukkuja on t?ss? ja nyt.

Esitys alkaa pitk?ll? hiljaisella istunnolla kappelissa. Kuva on sin?ns? puhutteleva ja latautunut. Henkil?t haastavat toisiaan sek? l?sn?olollaan ett? puheillaan. N?yttelij?t hahmottavat roolihenkil?t hyvin, kommunikaatio n?ytt?m?ll? toimii – ainakin ajoittain. Puvustus on hyv?. No, Aranjuez – konsertto on aika kulunut musiikkivalinta. On paljon lahjakkuutta ja potentiaalia. Mutta niin paljon on puhutun varassa ja itse draama alkaa vajota sanojen rannattomaan mereen.

Kuvittelen t?m?n tekstin houkutelleen ryhm?? siksi, ett? siin? on 5 tasavahvaa naisroolia. Monien tuntemieni ryhmien ongelma on juuri hyvien naisroolien puute ja suurten miesroolien ylitarjonta. Valitettavasti Viisi naista kappelissa ei ole hyv? ratkaisu t?h?n ongelmaan.

Vihdin teatteri: Gabriel tule takaisin

Esitys Saarij?rven teatterip?ivill? Saarij?rvisalissa 29.6.2007

Teksti Mika Waltari
Sovitus ja ohjaus Timo Tirri
Musiikki Timo Tuppurainen
Lavastus Kipa Laakso
Valot Jukka Ahde
Tanssit/Koreografia Jaana Sulka

Roolit

Kristiina Anger Marit Peura
Ulriika Anger Reija Niemel?
Raili Sanna Sohlberg
Gabriel Lindst?m Aimo Flinkman

Jostain syyst? minua t?m? Waltarin n?ytelm? on aina ahdistanut. Jopa siin? m??rin, etten ole tainnut koskaan aiemmin n?hd? sit? kokonaan. Ehk? syyn? on t?m?n esityksen ohjaajan Timo Tirrin mainitsema Waltarin naiskuva. Tai sitten kuva ihmissuhteista hyv?ksik?yt?n loputtomana verkkona. Tied? h?nt?, mutta Gabriel, tule takaisin on aika julma n?ytelm?.

Miksi eroottisten haaveiden sokerihumalan py?rrytt?m? ik?neito on hauska? Siksik?, etteiv?t ne tunteet kuulu h?nelle, vaan pelk?st??n kauniille ja rohkeille? Ei pelk?st??n siksi. Komiikka syntyy olennaisesti hyvin my?h?isest? murrosi?n puhkeamisesta ja siit?, ett? sisarusten maailmankuva heitt?? h?r?npylly?. ?killinen tunteiden tsunami on niin ankara, ett? sen vallassa k?yd??n todella l?hell? suurta tragediaa.

N?ytelm?ss? on kahden sukupolven neitej?: perinteisi? is?n tytt?j? ja nuori, uuden sukupolven nainen, jonka maailmassa ei ole illuusioita. Nuori Raili on kunnianhimoinen, opinhaluinen ja rationaalinen. Siin? miss? Kristiina ja Ulriika uhraavat el?m?ns? is?n perinn?n vaalimiseen, Raili haluaa k?ytt?? perint?ns? oman tulevaisuutensa hyv?ksi.

Onko Gabriel paha? Kyll?, minun mielest?ni h?n on paha. H?n painostaa rakastumisen euforiaa el?v?? Kristiinaa tappamaan sisarensa. Ja miksi – viett??kseen hetken makeaa el?m?? sisaruksilta petkuttamillaan rahoilla. Eik? ole Gabrielin ansiota se, ett? murha ei toteudu. Jos sellainen ihminen ei ole paha, kuka sitten on?

Vihdin teatterin tulkinta on rohkea ja omaper?inen. Uskoakseni kohtalaisen paljon Waltarille ominaisesta runsaasta puheesta on kuitattu lauluin ja oivallisin koreografioin. Se ilman muuta ter?st?? esityst?.

Abban Money, money money on ik??n kuin draaman motto. Kristiinan Aikuinen nainen lataa alun tehokkaasti. M? oon mik? oon on Gabrielin hienoa itseironiaa ja Ulriikan Rotunainen suorastaan orgastisen hersyv? riemunpurkaus. Loppup??n Menolippu puolestaan menee kuvittamisen puolelle. Ketun laulu loppukohtauksessa her?tti minussa kysymyksi?. Olisiko Gabriel n?iden naisten Pikku prinssi, joka kosketti heit? ainutkertaisella tavalla; tavalla, joka muutti heid?n el?m?ns?? Kyll?, t?ll? kerralla n?in oli.

Pieni yksityiskohta, joka minua kiusasi l?pi esityksen. Miksi laulujen taustoissa oli melodia mukana? Tarpeetonta, koska laulajat olivat kohtalaisen hyvi? eiv?tk? varmaankaan tukea olisi tarvinneet.

Ohjaaja Timo Tirrin ty? oli vakuuttavaa. Esityksen rytmi toimi erinomaisesti, tilanteet eliv?t ja tarina eteni hyvin. Runsas musiikin k?ytt? loi esitykseen yhden lis?tason, joka toisaalta antoi tilanteisiin perspektiivi? ja toisaalta toimi vieraannuttavana elementtin?. Musiikin luoma et?isyys ja karrikointi kevensiv?t esityst?, niin ettei tekstin ahdistavuus kaikella painollaan k?ynyt p??lle.

N?yttelij?nty? oli samoin erinomaista. Sisarusten ( Marit Peura ja Reija Niemel?) henkil?kuvat hahmottuivat selkein? ja loogisina. Samoin Railin (Sanna Sohlberg) l?hes arkisen ter?v? rationaalisuus ja selv?n?k?isyys. Gabriel Lindstr?m ( Aimo Flinkman ) oli tyylikk??ll? tavalla hyvin uskottava huijari.

Kaikenkaikkiaan viihdytt?v?, hyv? esitys. Hienoa, ett? sain sen n?hd?.

Auto r?m?, peltijuna…

T?m?? lastenloru tulee mieleen, kun seuraa Kokoomuksen kiemurtelua tasa-arvotuponsa kanssa. Toivotan pitki?, iloisia ja positiivisia hetki? Kataiselle hoitoalan palkkahirress?.

Turhauttavaa

On aika turhauttavaa joutua toteamaan, mihin Suomessa on t?n??n varaa ja mihin ei.

Samaan aikaan kun koulun resursseja jatkuvasti karsitaan – on karsittu kohta 15 vuotta -, rakennetaan kauppakeskuksia, joita kukaan ei tarvitse ja vain harvat haluavat.

Heikoin lenkki

Sanotaan, ett? ketju on yht? vahva kuin sen heikoin lenkki.

Mik?li tulevan hallituksen heikoimmat lenkit eiv?t ole Ilkka Kanerva ja Paavo V?yrynen, olemme todella vaikeuksissa. N?m? herrat ovat n?ytt?ns? antaneet, eik? niiden perusteella kummallakaan pit?isi olla asiaa t?m?n luokan teht?viin.

Ei voi kuin ihmetell? sit? selk?rangan pehmenemisen astetta ja ylimielisyytt?, joka n?ytt?? niin Kokoomusta kuin Keskustaakin vaivaavan. Laittaa nyt t?ll? tavalla l?skiksi vakava asia.

Toivottavasti he osaavat h?vet? – positiivisesti ja iloisesti tietenkin.

Elisenvaara

Edellisess? jutussani mainitsemani pommitus tapahtui Elisenvaarassa . Pommituksesta ilmestyy syyskuussa 2008 kirja Vaiettu Elisenvaaran pommitus

Nyt hiukan nolottaa, kun en nime? tunnistanut ?itini siit? kerrottua. Mutta toden totta, meill? kotona siit? ei liikoja puhuttu.

Nyt tunnistan er??n keskustelun, joka aikanaan j?i minulle mysteeriksi. Is?ni voihki lapsia t?ynn? olleen junan pommittamista sodan aikana. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan siit?, ett? h?n oli itse paikalla.

Elisenvaara nousi esiin mielenkiintoisella tavalla viime perjantaina. Olin katsomassa Kansallisteatterissa erinomaista Viimeinen juna l?nteen – esityst?. Siin? Elisenvaaran pommituksella on varsin ratkaiseva rooli. Palaan esitykseen tarkemmin, kunhan saan Helsinkiin unohtuneen k?siohjelman takaisin.

Is?ni sota

Joitakin aikoja sitten kirjoitin is?st?ni, Vaito Kaijanahosta. Is?ni ei oikeastaan koskaan puhunut sodasta. Joskus h?n kertoi pitk?ksi ven?ht?neest? varusmiesajastaan. Sen toki tiesin, ettei h?n ehtinyt varsinaisesti rintamalle, kun sota p??ttyi.

Asia tuli puheeksi ?itini kanssa pari viikkoa sitten. H?n kertoi, ett? v?h?lt? se piti.
Is? oli junassa matkalla rintamalle. Junan kulku kuitenkin katkesi ilmapommitukseen asemalla, jonka nimen olen unohtanut. Tarjolla olivat kaikki sodan kauhut: putoilevia pommeja, palavia rakennuksia, joukoittain kuolleita ja haavoittuneita, sek? ihmisi? ett? el?imi?. Ja rakennuten sis?lle palavia ihmisi?.

Is?ni oli tuolloin 17. En ihmettele, ettei h?n halunnut sodasta puhua. Vain unohtaa.

Robert Altman on kuollut

Minusta Robert Altman oli 70 – luvulta l?htien yksi kiinnostavimmista ohjaajista. H?nen tuotantonsa on laaja ja varmaan ep?tasainenkin. Mash oli h?nen l?pimurtonsa. Mutta monet h?nen my?hemmist? elokuvistaan olivat sit?kin kiinnostavampia. Chandler-filmatisointi Pitk?t j??hyv?iset oli ensimm?inen, mink? min? h?nelt? n?in.

Robert Altmanin kuritonta mielikuvitusta ja uskallusta min? ihailen ja kadehdin. Ja tietenkin luomisvoimaa. Viimeinen elokuva, A Prairie Home Companion tuli ensi-iltaan kes?kuun 9. t?n? vuonna.

Ei riitt?v?n hyv?…

On se j?nn?, miten hyv? uutinen ei ole hyv? uutinen ellei se ole riitt?v?n hyv?. Tai sitten se, miten paljon energiaa k?ytet??n siihen, ettei kukaan vain erehtyisi kuvittelemaan liikoja itsest??n.

Hyv?? tarkoittavat pahanilmanlinnut.