Perse edell? puuhun?

Kimmo Kiljunen ilmoittautui Sdp:n puheenjohtajakilpaan. Tiedotteessaan h?n lausuu mm. seuraavaa “Jos minut valitaan SDP:n puheenjohtajaksi, niin totean ep?onnistuneeni liikkeen johtajana, jollei puolueen kannatusta saada nostettua yli 30 prosenttiin. Ensi tavoite on seuraavat eduskuntavaalit. Niiss? puolueemme kannatuksen pit?? olla yli 25 prosenttia, jollei niin puheenjohtaja tehk??n johtop??t?ksens?.”

Toki kannatus on puolueelle t?rke? asia. Mutta kun puhutaan vain kannatuksesta, mist? silloin ei puhuta?

Ahneuden ??ni

Antti Herlin laukoi n?ht?v?sti sek? omia ett? suomalaisen elinkeinoel?m?n k?sityksi? Suomen taloudesta radiossa t?n??n: -Veroja alennettava heti. -Ty?ehtojen sopiminen yrityksiin. -Jos rauhattomuus (=lakot) yleistyv?t, toiminta siirret??n maihin, joissa on rauhallista.

Suorasukaista, paljasta puhetta. Jos joku viel? kuvitteli, ett? konsensuksella olisi jotakin k?ytt??, h?n erehtyi. T?m? on konfliktiyhteiskunta, eik? Herlin kavereineen ujostele.

“Pakkolaki”

T?m? kirjoitus syntyi alun perin Antti-Juhani Kaijanahon blogin kommenttilaatikossa. P??tin kuitenkin tuoda sen omaan blogiini, koska siit? tuli aika pitk? ja se kommentoi vain osin Antti-Juhanin kirjoitusta.

  1. Keskustelu potilasturvallisuudesta ty?taistelutilanteessa on tarpeetonta. Siit? on olemassa selke?t m??r?ykset. Potilasturvallisuudesta vastaavat kunnat, kuntayhtym?t ja viime k?dess? valtio.
  2. Nyt kysymyksess? oleva laki ei potilasturvallisuutta takaa, p?invastoin se vaikeuttaa k?sill? olevan ty?riidan sovittelua, todenn?k?isesti pitkitt?? mahdollista ty?taistelua ja siten heikent?? potilasturvallisuutta pitk?ksi aikaa.
  3. Valtio on tosiasiallisesti osapuoli t?ss? ty?riidassa, koska juuri valtio sanelee ne rajat, jonka puitteissa kunnallinen ty?markkinalaitos voi neuvotella. On hyvin arveluttavaa, ett? valtio puuttuu s??nt?ihin antaakseen neuvotteluedun edustajalleen.
  4. En min? halua, ett? kenenk??n henki tai terveys vaarantuu t?m?n ty?riidan vuoksi. P?invastoin, minulla on l?heisi? ihmisi?, joiden hyvinvointia mahdollinen ty?taistelu uhkaa v?litt?m?sti. Min? vastustan kuitenkin sit?, ett? valtio – sen sijaan, ett? vastaisi selke?sti s??detyst? velvoitteestaan – ryhtyy pelaamaan sill?. Toimillaan valtio luo tilanteen, joka saa kamreerit hykertelem??n. Ty?taistelutilanteessa palvelutaso ja kustannukset ovat sopivalla tasolla ja s??st?j? syntyy. Ihan kiva neuvotteluasema, mutta ei lupaa hyv?? sairaille.
  5. Mit? tulee itse palkkakiistaan, se ainakin osaksi johtuu julkisen sektorin vastaisesta ideologiasta. Oletus “aliresursointi == tehokkuus” on v??r?. Ei yhteiskunnassakaan voi loputtomasti tehd? mielivaltaisia toimenpiteit?; Virheet kostautuvat ja lyhytn?k?inen kikkailu k?y pitk?n p??lle todella kalliiksi. N?iden virheiden ??rell? olemme juuri nyt ja Vanhasen hallitus n?ytt?? ?helt?v?n niit? lis??.

Linkola?

Jokelan murhaajasta puhuttaessa muistetaan aina aseet ja netti. Minua sen sijaan kiinnostaisi Pentti Linkolan kommentti tapahtuneeseen.

Pelottavaa on aikuistuminen

Uskomattoman pelottavaa, siit? saimme n?ytteen eilen Jokelassa.? Mit? voi tehd?, kun narsismi ja el?m?npelko kasvavat kunnes ne j?tt?v?t varjoonsa kaiken?

Toisin kuin tekij? haluaa v?itt??, t?m? ei ole terroriteko tai poliittinen akti. T?m? on surkea onnettomuus. Sairastuneen mielen aikaansaama murheellinen? tapahtuma.

Lyhyet on..

Jokainen osannee t?ydent?? otsikon sananlaskun. Terveiset erityisesti Kokoomukselle. Ajattelitte varmaan, ett? vaalien alla voi puhua mit? vain. Eik? tainnut haitata, vaikka iltap?iv?lehdet auttoivat muotoilemaan viesti?nne. Ettei vain olisi Pyrrhoksen voitto.

Nauttikaa, olette ansainneet joka palan.

Haamup?ivityksi?

Tai oikeastaan ei. P?ivitin wp:ni viime viikolla ja sen j?lkeen lokalisointi onkin ollut – luonnollisesti – pyrst?ll??n. Olen t?ss? hiljalleen korjaillut lokalisointia, mutta hommaa on viel? j?ljell?, joten n?it?h?n edelleenkin tulee – valitettavasti.

Viulunsoittaja katolla

Esitys lauantaina 29. syyskuuta 2007 kello 19.00

Ohjaus ja koreografia Mikko Rasila

Kapellimestari Jyrki Heikkil?

Lavastus Risto Nyk?nen

Puvut Merja Levo

Hius-ja meikkisuunnittelu Juha Tolonen

Rooleissa

Tevje Mikko Kauranen
Golde Taina Reponen
Tzeitel Marjaana Kuusniemi
Hodel Raisa Vattulainen
Chava Kolina van den Berg
Shprintze Laura Hauta-aho/Heta Laiho
Bielke Hanna Logren/Verna Martikainen
Jente Anneli Karppinen
Motel Kamzoil Aaro Vuotila
Perchik Joni Leponiemi
Lazar Wolf Jorma B??k
Mordcha Hannu Lintukoski
Rabbi / konstaapeli Jouni Innil?
Mendel, rabbin poika Markus Linja
Avram, Sasha Henri Halkola
Nachum, viulunsoittaja katolla Pete
Rahikainen
Iso?iti Tzeitel Minna Aro
Frume-Sarah Marjukka Ihalainen
Fedka Jukka-Pekka Mikkonen
Viulunsoittaja Antti Heerman/Ville Ojanen

Tarinasta

Viulunsoittaja katolla on musikaali ihmisist? monenlaisten paineiden puristuksessa. On juutalaisyhteis? tiukkoine sosiaalisine s??nt?ineen. On k?yh? maitomies Tevje, joka on viiden tytt?rens? kanssa liemess?, koska viidet my?t?j?iset ylitt?v?t h?nen mahdollisuutensa. Ja on ulkomaailma, joka uhkaa juutalaisyhteis?? monin tavoin.

Juutalaisyhteis? oli tuolloin – eli noin runsas sata vuotta sitten – hyvin patriarkaalinen eli is?n valta perheess? oli ehdoton. Itse asiassa asian laita oli sama niin Ukrainassa, Ven?j?ll? kuin koko Euroopassakin.

Mutta ajat muuttuvat, auktoriteetteja asetetaan kyseenalaisiksi ja uudet tuulet saavuttavat my?s maaseudun erist?ytyneet juutalaiskyl?t. Tevje ja koko Anatevkan v?ki kohtaavat uuden ajan arkisessa el?m?ss??n. Is?n tahto ei en?? olekaan laki, vaan tytt?rien tahto haastaa sen loppujen lopuksi niin pitk?lle, ettei sovittelu ja joustaminen en?? ole mahdollista.

Kaikkea t?t? kehyst?? v?hemmist?v?est?n ja enemmist?v?est?n vaihtelevan j?nnittyneet suhteet. Hyvin? aikoina ollaan yst?vi?, vaikeina vihollisia. V?hemmist?ll? ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin hakea tukea identiteetist??n ja kansansa traditioista.

Viulunsoittajan suurena kehyksen? on uhkaava etninen puhdistus, joka lopulta tapahtuukin. Juutalaiset h??det??n kodeistaan ja karkotetaan Ven?j?lt?. Varsinainen etninen puhdistus ei suinkaan ole seurausta v?est?ryhmien v?lisist? suhteista vaan poliitikot k?ytt?v?t hyv?kseen olemassa olevaa j?nnitett?.

Esitys

Sin?ll??n, etenkin irrotettuna sis?ll?st??n, esitys oli sujuva, visuaalisesti mielenkiintoinen ja viihdytt?v?. Musiikki soi kohtuullisesti, vaikka haparointia ja kompurointiakin toki tapahtui. Tanssia oli paljon, mik? oli toki odotettavissa, kun ohjaaja on koreografi. Ja Viulunsoittaja antaa mahdollisuudet suurille ja n?ytt?villekin koreografioille.

Min? useimmiten pidin koreografi-ohjaajan luomasta tyylist?. Joskus tosin tuli mieleeni, onko tarpeen t?ytt?? kaikki koreografian ment?v?t kolot. V?lill? yksinkertainen on tehokasta.

Muutama seikka kuitenkin j?i kaivelemaan mielt?ni.

Tevjen tytt?ret, etenkin Hodel ja Chava, olivat kovin agressiivia. Minun on vaikea uskoa, ett? juutalaisperheen tyt?r olisi sata vuotta sitten k?ytt?ytynyt ep?kunnioittavasti is??ns? kohtaan, puhumattakaan ett? olisi karjunut h?nelle. Asialla on merkityst?, koska er?s draaman perusteemoista on yhteis?n sosiaalisten normien kyseenalaistaminen.

Henkil?ohjaus ei muutenkaan ollut esityksen vahvuuksia. Monin paikoin n?yttelij?t puhuivat teksti??n vailla suhdetta sanottavaansa oikoen mutkissa. No sanottakoon kuitenkin, ett? n?yttelij?nty? oli kaikenkaikkiaan aivan kelvollista.

Juutalaisissa h?iss? miehet ja naiset istuvat, juhlivat ja tanssivatkin erill??n. Perchik haastaa t?m?n tradition tanssimalla Hodelin kanssa. Kohtauksessa on hieno koreografia, jossa miehet komeasti loikkivat olemattoman aidan yli. K?kk??.

H??juhlien er?s kohokohta on pullotanssi, jossa kyl?n nuoret miehet tanssivat p??ns? p??ll? vajaa viinipullo. Ideana on olla pudottamatta pulloa tanssin kuluessa. T?ss? esityksess? n?imme todellisia virtuooseja: Pullo ei pudonnut vaikka se oli kallistunut l?hes 45 astetta. Eli jos huijaa, ei pit?isi antaa huijauksen paljastua.

Konstaapeli on t?ss? esityksess? alusta pit?en hyvin uhkaava henkil?. Kuitenkin h?nen pit?isi olla yst?v?llisiss? v?leiss? Tevjen kanssa. Minusta t?ss? menetet??n mielenkiintoinen vastuu-ongelma ( Ongelma eiv?t ole pahat ihmiset, vaan hyv?t, jotka eiv?t tee mit??n.). Toisaalta juutalaisiin kohdistetun v?kivallan kuvaus on aneemista ja ep?loogista.

Viulunsoittaja on taitavasti rakennettu. Siin? vakavat ja hilpe?t ainekset lomittuvat oivallisesti pit?en kokonaisuuden ilmavana, mutta antaen tilaa traagisille s?vyille. Sama ei oikein onnistunut t?m?n esityksen kanssa. Ohjaajako ei luottanut tekstiin riitt?v?sti, kun oli ymp?nnyt esitykseen kes?teattereista tuttua ylenpalttista viinanlotrausta. Kapakkakohtaukseen se toki kuuluu, mutta nyt sit? oli siell? ja t??ll?. Toisaalta traagisille kohtauksille ei liiennyt riitt?v?sti tilaa eik? niit? rakennettu kunnolla. Se s?i n?iden kohtausten painoa ja koskettavuutta. Salissa t?m? kuului yleis?n h?r?htelyn? asioille, joissa ei ollut mit??n hauskaa.

Lopun Anatevka – lauluun osallistuvat my?s sotilaat. Eik? heid?n pit?isi edustaa vastapuolta?

Ja taas saimme punaiseksi v?rj?tty? savua viimeiseksi kuvaksi kuten viimesyksyisess? Cabaretissakin. Nyt t?m? efekti on paremmin perusteltavissa kuin viimeksi, mutta silti: tekstin mukaan kyl?l?iset myiv?t talonsa ja omaisuutensa. Kuka osti talot polttaakseen ne? Olisihan ne voinut polttaa maksamattakin.

N?yttelij?t ja roolit

Viulunsoittaja on hyvin pitk?lle Tevjen n?ytelm?. Ja Mikko Kauranen on roolin mittainen n?yttelij?. Tytt?rist? Marjaana Kuusniemen Tzeitel ja Raisa Vattulaisen Hodel olivat eniten mieleeni.

Aaro Vuotila Motelina oli konstailemattoman tyylik?s. H?n liikkui ja lauloi hyvin. Samaa voi sanoa Joni Leponiemest? Perchikin?. Jorma B??k muhkeana teurastajana Lazar Wolfina oli hieno. Ja tietenkin Anneli Karppinen oli suvereeni Jente.

Ja viel? yksi henkil?: Nachum, Pete Rahikainen liikkui todella hienosti. H?n on koko n?ytelm?n keskeinen metafora, ihmisen el?m?n arvaamattomuuden, sen ilojen ja murheiden kuva.

Kaiken kaikkiaan Viulusoittaja katolla on kelpo musikaali my?s Jyv?skyl?ss?.

Hauhon kes?teatterin Tukkijoella

Kristiina Lauttia Maijan roolissa
Maija – Kristiina Lauttia

Hauhon kes?teatterissa 26.07.2007

Teksti … Teuvo Pakkala
Musiikki… Oskar Merikanto
Ohjaus … Timo M?kinen
Musiikin ohjaus … Jukka Saarman
Puvustus ja tarpeisto … Helj? Arvola, Minna Verho
Lavasterakenteet … Lautsian kartanoteatteri ry
??nentoisto … Johannes Riska
Haitarimusiikki … Reijo Salminen

Rooleissa

Turkka… Tero Ruukki
Tolari … Erkki Virtanen
Huotari … Pekka Verho
Kasuri … Pertti Mikkola
Oterma … Aimo S?rkij?rvi
Tukkilainen… Matti Lind
Tukkilainen … Matti Jarho
Maija, kaupustelija… Kristiina Lauttia
Pietola, talokas… Kristian Nordenswan
Katri, h?nen tytt?rens?… Sari M?kinen
Anni, m?kintytt? … Maria M?ki-Uuro
R?tt?ri … Veijo Metsoila
P?lh?-Kustaa… Marika Laine
Poro-Pirkko… Helj? Arvola
Pahna-Maija … Heidi Helki?
Leena… Tuula Maaniittu
Karjapiika… Marion Arvola
Renki-Pekka… Minna Helki?
Kyl?n tytt?j? …Minna Helki?, Aino Verho, Minna Verho

Tukkijoella on suomalaisen kansanteatteriperinteen kulmakivi?. Se kantaesitettiin vuonna 1899 Suomalaisessa teatterissa. Ja jo tuolloin se her?tti ristiriitaisia tunteita: yleis? rakasti ja kritiikki vihasi. Minun vanhempieni sukupolvelle Tukkijoella sis?lt?? runsain mitoin maalaisnostalgiaa. Mutta meille, jotka olemme kaupungissa syntyneet ja kaupungissa el?m?mme el?neet, ei t?m? nostalgia en?? el? samalla tavalla. Siksi esityksen rakennusaineksista draama nousee j?lleen t?rkeimm?ksi.

Tukkijoen draaman l?ht?kohta on sin?ll??n mielenkiintoinen: On suuri tila vailla jatkajaa, nuori perij?t?r ja kaksi kosijaa. Pit?j?n keisari ja tukkipomo. Toinen heist? on konna. Mutta kumpi? Katsoja tiet??, mutta n?ytelm?n henkil?t eiv?t.

Kantaesityksen alla tekstin kimpussa on ollut monta kokkia: Itse Pakkalan lis?ksi ohjaaja Bergbom ja dramaturgi Jalmari Finne. Laulujen tekstej? kirjoittivat Larin-Ky?sti, Otto Manninen ja Kaarlo Halme. Laulut s?velsi Oskar Merikanto. Ennen ensi-iltaa Bergbomin sanotaan arvelleen, ett? n?ytelm?? esitett?isiin 5 kertaa. No, todellisuus l?i arviota korville. Kantaesitys s?ilyi ohjelmistossa useita vuosia ja esityskertoja kertyi yli 100. Ja loppu onkin sitten historiaa.

Hauhon esitys

Hauhon kes?teatteri on Lautsian kartanon rantamaisemassa. Juuri siell?, mist? perinteisen kes?teatterin odottaakin l?yt?v?ns?. N?ytt?m?kuvassa olennainen on j?rvi, kaislikko, rantakoivikko sek? punamullatut ja harmaantuvat rakennukset. N?ytt?m? pysyy j?rvest? huolimatta hyvin koossa ja on jopa kohtalaisen intiimi.

Lavastuksessa ensimm?isen? pist?? silm??n Pietolan p??rakennus. Ollakseen mahtitilan ylikalliiksi tullut uudisrakennus se on todella vaatimaton. Ehk? ohjaajan ja lavastajan olisi kannattanut raapia p??t??n hieman pidemp??n miettiess??n, miten luoda mielikuva suuresta talosta. Talosta, joka on saattanut rakentajansa konkurssin partaalle.

Visuaalisen suunnittelun toinen puoli eli puvustus sen sijaan toimi hyvin. Tyyli oli tietenkin uskollinen perinteelle. Mutta puvustus tuki hyvin roolihahmoja ja draaman j?nnitteit?.

Varmaankin puuttuvan kaluston vuoksi ??nisuunnittelussa oli tehty ratkaisu, ett? musiikki kulki ??nentoiston kautta, mutta dialogi ei. Ratkaisu tuotti tietty? tasapainottomuutta, sill? dialogi n?iss? olosuhteissa j?? pakostakin pieneksi ja erot n?yttelij?iden henkil?kohtaisissa taidoissa korostuvat.

Musiikki on olennainen osa t?t? n?ytelm??. Se on tuttua, jopa kiusallisellakin tavalla. Mets?radio pyrki mielikuviin mukaan ( “Kyll? niit? honkia humisee…” ) ja vaikka se n?ytelm?n teemaan osuukin, en olisi siit? piitannut. Ehk? uskollisuus perinteelle ei palvele t?ss? tapauksessa parhaiten kokonaisuutta. Sin?ll??n laulaminen toimi kohtuullisesti – ryhm?ss? on hyvi? laulajia. Musiikin ohjauksesta vastasi ammattimies, Jukka Saarman.

Tukkijoella – tekstiss? on 19 nimetty? roolia ja n?iden lis?ksi viel? leegio nime?m?tt?mi?. N?in ison joukon miehitt?minen on melkoinen haaste ryhm?lle kuin ryhm?lle ja kompromisseja on pakko tehd?. Usealta ryhm?lt? miehet loppuvat kesken ja naiset joutuvat esitt?m??n miehi?. Hauhon kes?teatterissa rooleihin sopivia miehi? n?ytti riitt?v?t hienosti. Ja ne kohdat, joissa nainen joutui esitt?m??n miest? toimivat hyvin. Vasta k?siohjelmasta hokasin, ett? P?lh?-Kustaan n?yttelij? olikin tytt? eli Marika Laine! Hyv? Marika!

Pietola ( Kristian Nordenswan ) on roolina etenkin n?ytelm?n alussa ristiriitainen. Toisaalta h?n on ?ke? is?nt?, jota palkolliset pelk??v?t. Toisaalta taas suruunsa uponnut leski, jolta el?m?n ohjat ovat karkaamassa; Masentunut, suorastaan saamaton. Mutta Kristian Nordenswan luovi hienosti n?m? karikkoiset vedet.

Nuoret miehet Turkka ( Tero Ruukki ) ja Huotari ( Pekka Verho ) t?yttiv?t paikkansa my?s hyvin. Turkka oli juuri sill? tavalla vahva, ett? h?nen varaansa voi huoletta laskea Pietolan tilan ja tytt?ren tulevaisuuden. Samoin Huotari on toimen mies, jolla kuitenkin on silm?? my?s keve?mmille asioille. Huotarin ja Annin ( Maria M?ki-Uuro ) rakkaustarina el?? ja syk?hdytt??. Anni on yksi n?ytelm?n kulmakivist? ja Maria M?ki-Uuro vastaa haasteeseen hienosti.

N?ytelm?n ns. subretti- eli koominen pari on kaupustelija Maija ( Kristiina Lauttia ) ja Tolari ( Erkki Virtanen ). Kristiina Lauttia antaa Maijalle r?iskyv?n temperamentin ja v?rikk??n persoonallisuuden. Tolari puolestaan ui syv?ll? ja hartaasti kuin ainakin oikea suomalainen mies. Siin? miss? Annin ja Huotarin suhde etenee nautinnollisesti flirttaillen, Maija ja Tolari ovat kuin toisiaan puoleensa vet?v?t vastakohdat. Mutta Maijan rooli ei rajoitu vain t?h?n temperamenttisen naisen ja verkkaisen miehen suhteeseen, vaan Maija tuo t?rke?? energiaa koko draamaan.

R?tt?ri ( Veijo Metsoila ) on roolina yksiselitteinen roisto. H?n ja h?nen seurakuntansa saarnaavat hanakasti 10 k?skyst? ja rikkovat antaumuksella niit? kaikkia. Mist?h?n muuten johtuu, ett? kirjailijat niin mielell??n pukevat pahimmat roistot papin kaapuun? Veijo Metsoila kantaa hyvin lipev?n kieroilijan tyypin ja tuo inhimillist? lis?ulottuvuuttakin rooliin.

Kaikenkaikkiaan Hauhon kes?teatterin Tukkijoella tarjoaa sit?, mit? useimmat ihmiset kes?teatterista etsiv?t: perinteit?, aitoa kansanteatteria, viihtymist? ja kes?illan lumoa. Ja saapa siit? halutessaan ajattelemisenkin aihetta.

Ps. N?ytelm?n k?siohjelma on todella upea. Hienoimpia, mit? olen aikoihin n?hnyt.