Vihdin teatteri: Gabriel tule takaisin

Esitys Saarij?rven teatterip?ivill? Saarij?rvisalissa 29.6.2007

Teksti Mika Waltari
Sovitus ja ohjaus Timo Tirri
Musiikki Timo Tuppurainen
Lavastus Kipa Laakso
Valot Jukka Ahde
Tanssit/Koreografia Jaana Sulka

Roolit

Kristiina Anger Marit Peura
Ulriika Anger Reija Niemel?
Raili Sanna Sohlberg
Gabriel Lindst?m Aimo Flinkman

Jostain syyst? minua t?m? Waltarin n?ytelm? on aina ahdistanut. Jopa siin? m??rin, etten ole tainnut koskaan aiemmin n?hd? sit? kokonaan. Ehk? syyn? on t?m?n esityksen ohjaajan Timo Tirrin mainitsema Waltarin naiskuva. Tai sitten kuva ihmissuhteista hyv?ksik?yt?n loputtomana verkkona. Tied? h?nt?, mutta Gabriel, tule takaisin on aika julma n?ytelm?.

Miksi eroottisten haaveiden sokerihumalan py?rrytt?m? ik?neito on hauska? Siksik?, etteiv?t ne tunteet kuulu h?nelle, vaan pelk?st??n kauniille ja rohkeille? Ei pelk?st??n siksi. Komiikka syntyy olennaisesti hyvin my?h?isest? murrosi?n puhkeamisesta ja siit?, ett? sisarusten maailmankuva heitt?? h?r?npylly?. ?killinen tunteiden tsunami on niin ankara, ett? sen vallassa k?yd??n todella l?hell? suurta tragediaa.

N?ytelm?ss? on kahden sukupolven neitej?: perinteisi? is?n tytt?j? ja nuori, uuden sukupolven nainen, jonka maailmassa ei ole illuusioita. Nuori Raili on kunnianhimoinen, opinhaluinen ja rationaalinen. Siin? miss? Kristiina ja Ulriika uhraavat el?m?ns? is?n perinn?n vaalimiseen, Raili haluaa k?ytt?? perint?ns? oman tulevaisuutensa hyv?ksi.

Onko Gabriel paha? Kyll?, minun mielest?ni h?n on paha. H?n painostaa rakastumisen euforiaa el?v?? Kristiinaa tappamaan sisarensa. Ja miksi – viett??kseen hetken makeaa el?m?? sisaruksilta petkuttamillaan rahoilla. Eik? ole Gabrielin ansiota se, ett? murha ei toteudu. Jos sellainen ihminen ei ole paha, kuka sitten on?

Vihdin teatterin tulkinta on rohkea ja omaper?inen. Uskoakseni kohtalaisen paljon Waltarille ominaisesta runsaasta puheesta on kuitattu lauluin ja oivallisin koreografioin. Se ilman muuta ter?st?? esityst?.

Abban Money, money money on ik??n kuin draaman motto. Kristiinan Aikuinen nainen lataa alun tehokkaasti. M? oon mik? oon on Gabrielin hienoa itseironiaa ja Ulriikan Rotunainen suorastaan orgastisen hersyv? riemunpurkaus. Loppup??n Menolippu puolestaan menee kuvittamisen puolelle. Ketun laulu loppukohtauksessa her?tti minussa kysymyksi?. Olisiko Gabriel n?iden naisten Pikku prinssi, joka kosketti heit? ainutkertaisella tavalla; tavalla, joka muutti heid?n el?m?ns?? Kyll?, t?ll? kerralla n?in oli.

Pieni yksityiskohta, joka minua kiusasi l?pi esityksen. Miksi laulujen taustoissa oli melodia mukana? Tarpeetonta, koska laulajat olivat kohtalaisen hyvi? eiv?tk? varmaankaan tukea olisi tarvinneet.

Ohjaaja Timo Tirrin ty? oli vakuuttavaa. Esityksen rytmi toimi erinomaisesti, tilanteet eliv?t ja tarina eteni hyvin. Runsas musiikin k?ytt? loi esitykseen yhden lis?tason, joka toisaalta antoi tilanteisiin perspektiivi? ja toisaalta toimi vieraannuttavana elementtin?. Musiikin luoma et?isyys ja karrikointi kevensiv?t esityst?, niin ettei tekstin ahdistavuus kaikella painollaan k?ynyt p??lle.

N?yttelij?nty? oli samoin erinomaista. Sisarusten ( Marit Peura ja Reija Niemel?) henkil?kuvat hahmottuivat selkein? ja loogisina. Samoin Railin (Sanna Sohlberg) l?hes arkisen ter?v? rationaalisuus ja selv?n?k?isyys. Gabriel Lindstr?m ( Aimo Flinkman ) oli tyylikk??ll? tavalla hyvin uskottava huijari.

Kaikenkaikkiaan viihdytt?v?, hyv? esitys. Hienoa, ett? sain sen n?hd?.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.