Is?ni sota

Joitakin aikoja sitten kirjoitin is?st?ni, Vaito Kaijanahosta. Is?ni ei oikeastaan koskaan puhunut sodasta. Joskus h?n kertoi pitk?ksi ven?ht?neest? varusmiesajastaan. Sen toki tiesin, ettei h?n ehtinyt varsinaisesti rintamalle, kun sota p??ttyi.

Asia tuli puheeksi ?itini kanssa pari viikkoa sitten. H?n kertoi, ett? v?h?lt? se piti.
Is? oli junassa matkalla rintamalle. Junan kulku kuitenkin katkesi ilmapommitukseen asemalla, jonka nimen olen unohtanut. Tarjolla olivat kaikki sodan kauhut: putoilevia pommeja, palavia rakennuksia, joukoittain kuolleita ja haavoittuneita, sek? ihmisi? ett? el?imi?. Ja rakennuten sis?lle palavia ihmisi?.

Is?ni oli tuolloin 17. En ihmettele, ettei h?n halunnut sodasta puhua. Vain unohtaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.