Reppu ja reissumies

Teatteri Yhteinen S?vel, ??nekoski, 05.07.2006

Teksti Jukka M?kinen

Ohjaus ja koreografia Velimatti Ranta

Rooleissa Sonja Lumme, Mari Posti, Kake Aunesneva, Pete Koskinen ja Velimatti Ranta

Martinkievarin kes?teatteri saattelee t?n? kes?n? yleis?n jonnekin nostalgian vihreille niityille; aikaan ja paikkaan, jossa “naapurit viel? tunsivat toisensa ja v?littiv?t”. Tuo aika n?ytt?? 60 – 70 – lukujen vaihteelta. Keskiolut on vasta vapautunut, kaupunkejamme siirret??n kiireell? puukaudesta betoniaikaan ja Speden rautakauppavitsit olivat viel? tuoreita.

Esitys kertoo kaupungin vanhemman syrj?n ja sen ihmisten tarinaa. Vanha j??r? on kuollut ja merill? seikkaillut kummipoika joutuu valinnan eteen. Jatkaako keskioluen vapautumisen virkist?m?n baarin toimintaa vai luovuttaako arvokas tontti sit? himoitsevalle grynderille?

Tarinan toinen juonne kuvaa henkil?iden v?list? parinmuodostusleikki?. Vakat ja kannet ovat l?sn?, mutta kovin sekaisessa tilassa. Apua etsit??n lehden Henkil?kohtaista-palstalta. Ja kuten odottaa saattaa, tuloksena on h?mmennyst? ja liikaa punaisia neilikoita.

Tarinan p??henkil? on Janne (Velimatti Ranta) ? salskea, maailmalta kotiin palaava merimies. H?nen edess??n ovat tarinan etenemisen kannalta olennaiset p??t?kset. Eki (Pete Koskinen) on rakastettava luuseri, jolle sattuu ja tapahtuu. Reiska (Kake Aunesneva) on Jannen ja Ekin vastapooli. Peluri, joka tahtoo voittaa keinoja kaihtamatta. Tarinan naisten – Sini (Sonja Lumme) ja Liisa (Mari Posti) – huolena on p??asiassa rakkaus. Toki molemmat jakavat my?s huolen tutun el?m?nymp?rist?n h?vi?misest?.

Reppu ja reissumies on laulun?ytelm?, kuten nimikin antaa ymm?rt??. Usein – minun mielest?ni turhankin usein – roolihenkil?t selvitt?v?t asiansa laulamalla. Musiikki on toki yksi ryhm?n vahvuuksista, mutta vain l?yh?sti tarinaan liittyv?t laulut katkovat tapahtumien etenemist? liiaksi ja hidastavat tarinan kulkua.

Mik? yhdist?? n?ytelm?n tarinan Tapio Rautavaaraan? Aikakausi – siis se kuvitteellinen nostalgia-aikakausi – l?hinn?. Ehk?p? Rautavaaran laulujen kuvitellaan puhuvan tuon ajan kielt? ja koskettavan meit? suuren murroksen ajan lapsia ja nuoria. Ehk? min? olen vain liian vanha t?lle nostalgialle.

En n?e tarinan ja laulujen yhteytt? kovin hedelm?llisen?. Monet Rautavaaran lauluista ovat pohdiskelevia ja intiimej?. Ne kaipaisivat seurakseen moniulotteisempia rooleja ja kiinnostavampaa tarinaa.

Martinkievarin n?ytt?m? on minusta aika pulmallinen. Suuri katsomo venytt?? n?ytt?m?n leve?ksi ja ep?intensiiviseksi. Ohjaajan ja lavastajan pit?isi kovasti mietti?, miten ratkaista t?m? ongelma. Nyt se j?? ratkaisematta. Tilannetta ei helpota suuren n?ytt?m?n ja pienen miehityksen ristiriita.

Martinkievarin kes?teatterissa n?hd??n t?n? kes?n? t?ysverinen ammattiryhm?. Mari Posti, Kake Aunesneva sek? Pete Koskinen ovat Tampereen teatterin n?yttelij?it?. Velimatti Ranta on teatterin ja viihteen moniottelija eik? Sonja Lumme esittelyj? kaipaa. Siksi on lupa odottaa viimeistelty? esityst?. Ja sen yleis? saa. Laulajat ovat taitavia, he liikkuvat hyvin, b?ndi toimii ja n?ytteleminen valitussa sketsityylilajissa on kohtuullista. Mari Postin ja Pete Koskisen ty? miellytti minua eniten.

Ensi-illassa esitys toimi kuin kone, puhtaasti ja n?tisti, mutta j?i et?iseksi. Ehk? esityksen ja yleis?n vuorovaikutus paranee, kun esityksi? kertyy lis??. Vai ottavatko dramaturgian puutteet niskalenkin…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.