Iloinen talo

Teatterikone, Näyttämö Lutakko 15.1.

Alkuperäisteksti: Kreetta Onkeli
Dramatisointi ja ohjaus Mika Terävä
Rooleissa: Annu Sankilampi, Jouni Huhtaniemi, Hanna Pulkkinen ja Minna Tuomanen.
Puvustus: Päivi Hirvi
Lavastus: Työryhmä
Musiikki: Aaro Vuotila
Tuotanto sekä äänisuunnittelu- ja ajo: Mikko Kokki
Tuotanto sekä valosuunnittelu- ja ajo: Matti Koistinen
Graafinen suunnittelu: Jukka Kaikkonen

Lapsen näkökulmasta kerrottu tragikoominen selviytymiskertomus, sanoo käsiohjelma.

Mistä Iloiseen taloon tulee komiikka? Tragiikkahan on ilmeinen. Autossa asuminen ei varmaan kovasti naurattanut. Ei myöskään umpihumalaisen äidin autollatoikkarointi pitkin Joutsan ja Luhangan – ja oliko siinä vielä Sysmä ja Hartolakin? – öisiä teitä. Eikö häpeä ja arvottomuuden tunne takerru niin tiukasti, ettei paluuta ole? Missä siinä on komiikkaa?

Onko se ulkopuolisen katse, joka näkee naurettavuuden. Etäisyys on ulkopuolisen suoja. Vai oliko se naapurin täti, joka tarjosi turvaa ilman nöyryyttämistä. Voisiko lapsi sen turvin säilyttää minuuttaan niin paljon, että näkisi elämänsä absurdin koomisuuden? Tai onko kyseessä aikuiseksi kasvaneen lapsen katse taaksepäin, kun toipuminen on alkanut? Ehkä äidin kyky nähdä itsensä, elämänsä Jekyll ja Hyde – peli ja uskallus nauraa itselleen. Äiti oli ilmeisen lahjakas ihminen.

Jotakin poikkeuksellista Iloisessa talossa on täytynyt olla, että sen hullunmyllystä lapsi voi selvitä.

Teatterikone kartoittaa olennaiset maamerkit Ruutin ja Birgen kivisellä tiellä kohti aikuisuutta. Esitystä katsoessani mietin, olisiko kannattanut pysähtyä jonnekin pidemmäksi aikaa, katsoa tarkemmin joitakin tapahtumia. Esityksen jälkeen totesin, että ei, näin on hyvä.

Ruutin ja Birgen tarina tuli kerrotuksi rauhassa, myötäeläen. Taivastelulle ja sosiaalipornolle esitys ei tarjonnut pikkusormen kynttäkään. Itse asiassa esityksen tyyli oli suorastaan pidättyvä. Perheen sosiaalista ympäristöä katsotaan lapsen paljastavin silmin. Ja ne silmät näkivät paljon.

Esityksen sydän on Ruut ( Annu Sankilampi ). Muita henkilöitä esittivät Hanna Pulkkinen, Minna Tuomainen ja Jouni Huhtaniemi. Tarinassa on paljon henkilöitä, mutta he kukin saivat arvoisensa tulkinnan. No, Jouni Huhtaniemen Mummo toi kyllä kovasti mieleen Hannu-Pekka Björkmanin Suomen hevosessa, mutta muuten henkilökuvat tuntuivat varsin autenttisilta.

Oli minulla esityksen jälkeen mielessäni yhtä ja toista, jonka olisi voinut tehdä toisinkin. Mutta se on toisarvoista. Tarina oli tärkein, ja se sai mittaisensa tulkinnan.

Työväen näyttämöpäivillä Mikkelissä viime viikonloppuna esitys palkittiin kiertopalkinnolla.

Iloisen talon esityksistä voi etsiä tietoa Teatterikoneen sivustolta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.