Ad*Astra: Mie j?t?n t?m?n rakkauen ja h?pe?n

Valokuvassa Johanna Ahonen, kuvaaja Seija HakkarainenN?in t?m?n esityksen N?ytt?m? Lutakon avajaisissa 13. tammikuuta. Valokuvassa Johanna Ahonen, kuvaaja on Seija Hakkarainen.

Soolon?ytelm? on aikamoinen haaste yht?lailla tekij?ille kuin yleis?llekin. Haastetta viel? ter?v?itt?? se, ettei teksti muodosta yht? tarinaa, vaan koostuu useista. K?sill? oleva esitys on sananmukaisesti henkil?galleria. Rosa Liksomin lyhyet, rosoiset henkil?kuvat ovat kuin veistoksia. Lakonisia, provosoivan kulmikkaita kuvia ihmisist? ja heid?n maailmastaan. Huumoria niiss? toki on my?s, mutta se on sysimustaa.

Esityksen maailma on kylm?, itsekk?iden, yksin?isten ihmisten maailma. Tarinoiden miehiss? el?? sitke? naisviha. Mies kilpailee vastasyntyneen kanssa vaimostaan ja l?hett?? h?net Mooseksen tavoin jokea pitkin maailmaan. H?n mets?st?? naisia konkreettisesti. Miksi poron saa tappaa, mutta ei ihmist??

Esitys noudattelee tekstin korutonta linjaa. Musta n?ytt?m?, p?yt?, v?h?n rekvisiittaa. Ty?ryhm? Seija Hakkarainen (ohjaaja) ja Johanna Ahonen (n?yttelij?) luottavat tekstiin. Ja se on hyv?.

Aika voimakas vieraannuttava tekij? on ristiriita usein kulmikkaiden ja j?yhien miesroolien sek? niiden esitt?j?n, nuoren naisen v?lill?. Mutta t?m?kin seikka lopulta toimi esityksen onnistumisen hyv?ksi.

T?nne, l?hes kolmen viikon p??h?n esitysp?iv?st?, on kulkenut mukanani pari veistosta. Minua kiusaa se, etten muista enemp??. Luullakseni t?ss? on yksi esityksen pulma. Itse kukin henkil?kuva oli hyvin tehty, huolella analysoita ja toteutettu. Mutta kun n?it? on per?kk?in isohko m??r?, ne uhkaavat kadota toistensa taakse.

Esitykset jatkuvat Vakiopaineessa aina helmikuun 9. saakka.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.