Liian paksu perhoseksi Martin kievariteatterissa

Sisko Istanmäen Liian paksu perhoseksi on jo ehditty leimata kuluneeksi tekstiksi. Se on sinänsä jännää, nimittäin minun mielestäni Kaisun ja Ernin tarina ei niin vain kulu. Luonnollisesti näytelmän pintakerrokset ovat monelle tutut: Ison, vahvan naisen ja pienen, siron miehen rakkaustarina. Ja viimekädessä, siinähän se on. Mutta ei se niin vain ole tyhjiin kaluttu, etteikö siitä osaava ja innostunut työryhmä kiinnostavaa sanottavaa löydä.

Martin kievariteatteri on aika erikoinen ilmestys keskisuomalaisessa kesäteatterimaisemassa. Martti viittaa kahteen Marttiin, nimittäin Martti Vainioon, joka on Martinkievarikiinteistön isäntä sekä Martti Hakkaraiseen, jonka käsissä on Martin kievariteatteri. Perinteisen harrastajateatteritaustan sijasta Martin kievariteatteria pitää yllä kommandiittiyhtiö Johtotähti production. Tästäkö johtunee Äänekosken kaupungin nihkeähkö suhtautuminen teatteriin?


Liian paksu perhoseksi
sai ensi-iltansa keskiviikkona 29. kesäkuuta. Kaisuna on Hanna Wilska ja Erninä Lasse Forsgren. Esityksen ohjaa Paavo Honkimäki.

Sisko Istanmäki seuraa päähenkilöidensä elämää kolmen vuosikymmenen ajan. Nuoret Kaisu ja Erni ovat tukevasti lapsuudenkotiensa otteessa – Erni suorastaan vankina. Kummankin matka omaksi itsekseen on työläs ja lapsuudessa viritettyjä ansoja täynnä. Nykyisyyskään ei avaudu minään auvona, vaan tarjoaa karskeja haasteita. Mutta kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen häämöttää rauha.

Liian paksu perhoseksi on käsittääkseni Paavo Honkimäen esikoisohjaus. Kokonaisuus on hyvin hallussa ja draama toimii. Pari ratkaisua tosin olisin itse tehnyt toisin. Kaisun puhe isän haudalla on Kaisun draaman ydinkohta. Puheen kuvittaminen on nokkela, mutta tuhoaa itse asian. Puhe kaipaisi rauhaa, ei yleisön naureskelua. Toinen minua arveluttava seikka on Harri Tavisen niin ikään nokkela kertojahahmo. Hahmo olisi kannattanut ankkuroida jotenkin tiiviimmin itse tarinaan, nyt se jäi irralliseksi.

Hanna Wilska ja Lasse Forsgren tavoittavat Kaisun ja Ernin elämän ilot ja surut mutkattoman koskettavasti. Mervi Koskinen on viiltävän ivallinen Ellida, joka kuitenkin on ilkeydessään ehkä hiukan yksiulotteinen hahmo. Ellida on nimittäin monella tapaa koko draaman lähtökohta. Unelmiinsa takertuva, avutoman hauras, mutta säälimätön hyväksikäyttäjä. Ellidan vastakohta on vahva nainen, Kaisun äiti (aina luotettavan varma Taina Myyryläinen), joka seuraa tyttärensä tukena pitkään vielä kuolemansakin jälkeen. Ernin sisko Viivi ( Venla Wacklin ) on hyvässä vauhdissa Ellidan tiellä. Tämän esityksen Viivi on suorastaan karikatyyri, toki tehokas sellainen. Ripaus lihaa ja verta toisi Viiviin lisää ulottuvuutta. Sillä hänkin on Ellidan emännöimän perhehelvetin uhri eikä vain typerä ja ilkeä pikku letukka.

Martin kievariteatterin Liian paksu perhoseksi on kokonaisuutena hieno teos. Esityksen huumori toimii draaman ehdoilla. Draama puolestaan tarjoaa meille näkökulmaa inhimilliseen kasvuun. Eikä mitä tahansa kirjoista opittua näkökulmaa, vaan itse nähtyä ja koettua; sellaista, jota on lupa sanoa viisaudeksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.