Enskariviikot

Edessä on kahden viikon sukellus melkoiseen stressiin, kiireeseen, epätoivoon ja euforiaan. Nimittäin syksyn projektiputken pää loistaa jo kirkkaana edessä.

Ensi perjantaina 28. lokakuuta saa enskarin Äänekosken teatterin uutuus Paljon onnea vaan. Juttu on vaativa. Itse asiassa tässä plogissa kuittasin Ränssin kievarin kesäisen esityksen melko ykskantaan. Ymmärrykseni ränssiläisten vaikeuksia kohtaan on kasvanut harjoitusprosessin myötä. Tekstin vaativuuden aliarvioi helposti ja niin oli käydä meillekin.

Viikko tästä eteenpäi on vuorossa Murmuu – teatterin enskari Ei voi olla totta!. Tämä prokkis rullasi kohti ensi-iltaa suopeiden tuulten avittamana. Kunnes kohtalo työn muodossa pisti sormensa peliin ja meidän oli vaihdettava keskeisen roolin näyttelijä noin kuukautta ennen enskaria. No, ei ennuste mitenkään mahdoton ollut ja hyvin se näyttää toteutuvankin. Mutta muutama pää on varmasti saanut jokusen harmaan hiuksen lisää.

Ensi-illan alusviikot ovat yleensä aina täynnä kipua, riemua, stressiä, joskus painajaisiakin. Tunnelma on usein aika epätodellinen. Itse ensi-iltapäivänä kuitenkin jo helpottaa. Kaikki on tehty, siis ohjaajan osalta. Yleisö kiittää, kritiikki toisinaan taas ei. Ystävät onnittelevat, aivan rehellistä palautetta harvoin saa. Lopullinen katsojamäärä on viime kädessä melko lahjomaton palaute.

Oikeasti minä alan olla jo vanha tähän. Viisi enskaria vuodessa ja silti saan juosta kilpaa ulosottomiehen kanssa. Tai mitäpä hänen kanssaan kilpaa juoksemaan, hän se kuitenkin voittaa. Ja kuittaa omansa joka tilistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.