Lucy Jordanin balladi

Keve?sti aamuaurinko hiveli Lucy
Jordanin silm?? Valkean
l?hi?n valkeassa
makuuhuoneessa Tuhannesta

rakastajasta peittonsa k?tk?iss?
unelmoi kunnes oranssiksi
maailma k?y ja huone
py?ri py?ri py?ri

37 vuotta ja hirve?
ajatus Koskaan l?mmin kes?tuuli ei
hiuksiani hyv?ilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Puhelin soi soi soi hiljaa
isin syliss? hyr?ili
unilaulun suloisia
s?keit? kuin silloin joskus Mies

poissa t?iss? koulussa
lapset poissa p?iv?n
t?ytt?? niin monin tavoin
voisi Siivota

kotia hoitaa tuntikausia
kukkia alasti juosta lakkaamatta
kirkua h?m?rill? kujasilla
alasti kirkua

37 vuotta ja hirve?
ajatus Koskaan l?mmin kes?tuuli ei
hiuksiani hyv?ilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Hell?sti katolla Lucy
Jordanin silmill? leikki
ilta-aurinko h?n katsoi alas ja
naurun hy?kyaalto romahti

h?nen p??lleen Suuri valkoinen
auto hymyilev? kaunis mies Lucy
tarttui ojennettuun k?teen
niiasi syv??n

37 vuotta ja hirve?
ajatus Koskaan l?mmin kes?tuuli ei
hiuksiani hyv?ilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Laulun tekij? on Shel Silvertein. Teksti? lukiessani mieleeni tuli Lucyn kohtalotoveri Aksenti Ivanovits Popristsin eli Gogolin Mielipuoli. Aksentin el?m? oli saavuttanut pisteen, jossa vain koirat puhuivat h?nelle, Lucy? kohtasi pettymyksens? el?m??n katolla, suurella n?ytt?m?ll? suuren yleis?n edess?. Siin? miss? Lucyn noutaa hymyilev? kaunis mies suurella valkoisella autolla Aksenti oivaltaa, ett? t?m? kaikki on harhaa ja h?n on todellisuudessa Espanjan kuningas.

K??nn?kseni Lucyn balladista on karkea luonnos enk? ole yritt?nytk??n saattaa sit? muotoon, joka sopisi s?vellykseen. Teksti on jostakin syyst? py?rinyt mieless?ni jonkin aikaa ja askartelin sen sunnuntai-iltap?iv?n ratokseni t?nne.

Kun pelko peitt?? tulevaisuuden

Kaoottinen olo. Radiosta virtaa koko ajan Kauhajoen ammuskelu.

Miten jonkun ego ja el?m?npelko voi olla noin paljon isompi kuin h?nen ?lyns?? Miten todellisuudentaju ja kyky empatiaan voi olla noin pahoin hukassa? Ep?toivoisen ihmisen viimeinen ja varmasti suurin? ep?onnistuminen.

?sken psykiatri kertoi, ett? kun h?pe?? joutuu kokemaan liian paljon, katoaa kyky tuntea h?pe??. H?pe? tuhoaa ihmisen, tappaa ihmisyyden. Terveisi? vain kilpailufanaatikoille.

Palautetaan Toivo alennustilastaan helppoheikkien sumutusverhona siksi mik? se kuuluu olla: Voimaksi, jonka avulla niin nykyiset kuin tulevatkin vaikeudet voitetaan, pelot sel?tet??n sek? luottamukseksi mielekk??seen tulevaisuuteen.

Is?ni syntym?p?iv?

Oli taas joitakin p?ivi? sitten ( 9.9.). H?nen syntym?st??n on kulunut 82 vuotta. Kaksi h?nen nuorempaa velje??n – Erkko ja Esa – el?? viel?. Juttelin heid?n kanssaan puhelimessa kev?ttalvella ?itini 80 – vuotisjuhlien tiimoilta.

Joitakin vuosia is?ni kuoleman j?lkeen kirjoitin h?nen inspiroimanaan runon. Se on t?ss?:

Pitk??n kellastuivat el?m?si lehdet.

Ent? min?, joko sateet ovat alkaneet?

H??kuva

Kuvassa vanhempani joulukuussa 1949. ?itini oli tuolloin 21- ja is?ni 23 – vuotias. Avioliitto kesti klassiset 18 vuotta.

Is?lleni ero merkitsi lopun alkua. H?n ryhtyi kokop?iv?iseksi juopoksi. N?in h?net viimeisen kerran syksyll? 1970. Is?ni jatkoi kipe?? taivaltaan viel? 10 vuotta. Kuollessaan h?n oli 54 – vuotias.

?itini t?ytti viime helmikuussa 80 vuotta. H?n asuu ja el?? itsen?isesti, vaikka monet vaivat h?nt? kiusaavatkin. N?k? on mennyt, samoin kuulo. Mutta sisu ei.

Katse vakavana tulevaan, p??tt?v?isin?, toivoa t?ynn??

Kuu,
loistava polku,
tiu’ut koleassa
hel?ht??.
Ei kuuluvasti,
ei

valaistu tie
veden pinnassa,
aina perille saakka.

T?m?,
uupuneen varjo
ja kyynelet
kuumasta syd?mest?
kumahdellen
karun maan kamaraa ravitsemaan.

Kuu,
loistava polku veden pinnassa
valaistu aina luoksesi saakka.

28.6.2008 -> Sori, editoin t?t? hiukan.

Linkola?

Jokelan murhaajasta puhuttaessa muistetaan aina aseet ja netti. Minua sen sijaan kiinnostaisi Pentti Linkolan kommentti tapahtuneeseen.

Pelottavaa on aikuistuminen

Uskomattoman pelottavaa, siit? saimme n?ytteen eilen Jokelassa.? Mit? voi tehd?, kun narsismi ja el?m?npelko kasvavat kunnes ne j?tt?v?t varjoonsa kaiken?

Toisin kuin tekij? haluaa v?itt??, t?m? ei ole terroriteko tai poliittinen akti. T?m? on surkea onnettomuus. Sairastuneen mielen aikaansaama murheellinen? tapahtuma.

Elisenvaara

Edellisess? jutussani mainitsemani pommitus tapahtui Elisenvaarassa . Pommituksesta ilmestyy syyskuussa 2008 kirja Vaiettu Elisenvaaran pommitus

Nyt hiukan nolottaa, kun en nime? tunnistanut ?itini siit? kerrottua. Mutta toden totta, meill? kotona siit? ei liikoja puhuttu.

Nyt tunnistan er??n keskustelun, joka aikanaan j?i minulle mysteeriksi. Is?ni voihki lapsia t?ynn? olleen junan pommittamista sodan aikana. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan siit?, ett? h?n oli itse paikalla.

Elisenvaara nousi esiin mielenkiintoisella tavalla viime perjantaina. Olin katsomassa Kansallisteatterissa erinomaista Viimeinen juna l?nteen – esityst?. Siin? Elisenvaaran pommituksella on varsin ratkaiseva rooli. Palaan esitykseen tarkemmin, kunhan saan Helsinkiin unohtuneen k?siohjelman takaisin.

Is?ni sota

Joitakin aikoja sitten kirjoitin is?st?ni, Vaito Kaijanahosta. Is?ni ei oikeastaan koskaan puhunut sodasta. Joskus h?n kertoi pitk?ksi ven?ht?neest? varusmiesajastaan. Sen toki tiesin, ettei h?n ehtinyt varsinaisesti rintamalle, kun sota p??ttyi.

Asia tuli puheeksi ?itini kanssa pari viikkoa sitten. H?n kertoi, ett? v?h?lt? se piti.
Is? oli junassa matkalla rintamalle. Junan kulku kuitenkin katkesi ilmapommitukseen asemalla, jonka nimen olen unohtanut. Tarjolla olivat kaikki sodan kauhut: putoilevia pommeja, palavia rakennuksia, joukoittain kuolleita ja haavoittuneita, sek? ihmisi? ett? el?imi?. Ja rakennuten sis?lle palavia ihmisi?.

Is?ni oli tuolloin 17. En ihmettele, ettei h?n halunnut sodasta puhua. Vain unohtaa.

Ei riitt?v?n hyv?…

On se j?nn?, miten hyv? uutinen ei ole hyv? uutinen ellei se ole riitt?v?n hyv?. Tai sitten se, miten paljon energiaa k?ytet??n siihen, ettei kukaan vain erehtyisi kuvittelemaan liikoja itsest??n.

Hyv?? tarkoittavat pahanilmanlinnut.