Lucy Jordanin balladi

Keve?sti aamuaurinko hiveli Lucy
Jordanin silm?? Valkean
l?hi?n valkeassa
makuuhuoneessa Tuhannesta

rakastajasta peittonsa k?tk?iss?
unelmoi kunnes oranssiksi
maailma k?y ja huone
py?ri py?ri py?ri

37 vuotta ja hirve?
ajatus Koskaan l?mmin kes?tuuli ei
hiuksiani hyv?ilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Puhelin soi soi soi hiljaa
isin syliss? hyr?ili
unilaulun suloisia
s?keit? kuin silloin joskus Mies

poissa t?iss? koulussa
lapset poissa p?iv?n
t?ytt?? niin monin tavoin
voisi Siivota

kotia hoitaa tuntikausia
kukkia alasti juosta lakkaamatta
kirkua h?m?rill? kujasilla
alasti kirkua

37 vuotta ja hirve?
ajatus Koskaan l?mmin kes?tuuli ei
hiuksiani hyv?ilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Hell?sti katolla Lucy
Jordanin silmill? leikki
ilta-aurinko h?n katsoi alas ja
naurun hy?kyaalto romahti

h?nen p??lleen Suuri valkoinen
auto hymyilev? kaunis mies Lucy
tarttui ojennettuun k?teen
niiasi syv??n

37 vuotta ja hirve?
ajatus Koskaan l?mmin kes?tuuli ei
hiuksiani hyv?ilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Laulun tekij? on Shel Silvertein. Teksti? lukiessani mieleeni tuli Lucyn kohtalotoveri Aksenti Ivanovits Popristsin eli Gogolin Mielipuoli. Aksentin el?m? oli saavuttanut pisteen, jossa vain koirat puhuivat h?nelle, Lucy? kohtasi pettymyksens? el?m??n katolla, suurella n?ytt?m?ll? suuren yleis?n edess?. Siin? miss? Lucyn noutaa hymyilev? kaunis mies suurella valkoisella autolla Aksenti oivaltaa, ett? t?m? kaikki on harhaa ja h?n on todellisuudessa Espanjan kuningas.

K??nn?kseni Lucyn balladista on karkea luonnos enk? ole yritt?nytk??n saattaa sit? muotoon, joka sopisi s?vellykseen. Teksti on jostakin syyst? py?rinyt mieless?ni jonkin aikaa ja askartelin sen sunnuntai-iltap?iv?n ratokseni t?nne.

Vuoriston kaunotar

T?m? on l?hes vuosi sitten kirjoitettu luonnos, joka on aikanaan
j??nyt saattamatta valmiiksi.

K?vin lauantaina (05.04. 2008) Kuopiossa teatterissa. N?ytelm? oli Martin McDonagh‘n Vuoriston kaunotar. Esitys oli Kuopion kaupunginteatterin Studiossa.

McDonaugh’n teksti on ankara ja koruton kuvaus ?idin ja tytt?ren v?lisest? riippuvuudesta. En tied?, olisiko siin? my?s ripaus? Englannin ja Irlannin suhteesta.

Maureen Nolan on nelikymppinen nainen, joka el?? ?itins? Meg Nolanin kanssa jossakin Irlannin syrj?seudulla. Maureen on nuorena l?htenyt kotoaan Englantiin, mutta siit? ei ole hyv?? seurannut. Meg on lopulta hakenut tytt?rens? takaisin kotiin englantilaisesta mielisairaalasta. Hoitojakso on ollut lyhyt, mutta seurauksiltaan raskas. Meg on sitonut Maureenin yksityiseksi piiakseen. Nyt, kun Meg on vanha ja Maureen keski-ik?inen, naiset vihaavat toisiaan. Meg pit?? tiukasti kiinni ja Maureen vain toivoo ?itins? pikaista kuolemaa.

2.2.09

Teksti ja my?s sen n?ytt?m?llepano toi el?v?sti mieleen 60 – luvun irlantilaisen realismin. Kaikki on kovin ahdistavaa, ymp?rist? hyvin k?yh? ja masentava. Nykyaika ja nykypaikka ovat jotakin, mist? pit?? vain p??st? pois. Pakeneminen on ainoa toivo. Useimmat pakenevat Englantiin, Liverpoolin kaltaisiin paikkoihin, toiset valtameren taa.

Jollakin tapaa t?m? maailma muistuttaa kovin paljon my?s 50 -60 – 70 – lukujen suomalaista maaseutua, josta paettiin kuka minnekin.

Kuten n?ytelm?n nimikin sanoo, siin? on kyse naisista maailman – ja el?m?n – laidalla. N?ytelm?n p??henkil?t ovat naisia ilman miest?.? Molemma heist? ovat jo siviilis??tyyns? n?hden vanhoja: ?iti l?hentelee seitsem??kymment? tyt?r neliss?kymmeniss?. T?ss? maailmassa nainen ilman miest? on tuomittu kurjuuteen ja n?yryytt?v??n yksin?isyyteen.

Naisten v?lill? on tuskallinen riippuvuus ja suhde on kaikin puolin kipe?. Nuorempi nainen kokee olevansa vanhemman vankina ja pakotettu t?st? huolehtimaan.? Huolehtimisvelvoite puolestaan poistaa naisen avioliittomarkkinoilta ja siten vie h?nelt? toivon paremmasta el?m?st?.

Vuoriston kaunotar on rakennettu siten, ett? l?hes koko n?ytelm?n ajan katsoja n?kee n?ytt?m?ll? vanhan ?idin, joka on vanginnut tytt?rens? itse??n hoitamaan ja joka parhaansa mukaan sabotoi tytt?rens? pyrkimyksi? l?yt?? mies. Lopussa kuitenkin kaikki k??ntyy yl?salaisin. Mik??n ei olekaan sit?, milt? n?ytt??. Uhri ja piinaaja vaihtavat paikkaa.

Kuopion kaupunginteatterin esityksest? en hirve?sti uskalla en?? n?in pitk?n ajan j?lkeen sanoa. Esitys toimi, vaikka kielt?m?tt? minua vaivasivat nuo aiemmin mainitsemani irlantilaisdraaman maneerit.

Muuten Kuusan kanavateatteri esitt?? Vuoriston kaunotarta kuluvan helmikuun ajan. Ohjaaja on mm. Teatterikoneesta tuttu Minna Tuomanen.

Viulunsoittaja Lautsiassa

Ohjaaja Jukka Saarman

Musiikin ohjaus Elina Lampainen

Koreografia Marjo Nikkil?

Tuotanto Lautsian kartanoteatteri ry

Orkesteri

Piano Katariina Kuusela

Viulu Krista Rosenberg

Klarinetti ja huilu Anna Niemi

Roolijako

Tevje Erkki Virtanen

Golde Kristiina Lauttia

Tzeitel Maria M?ki-Uuro

Hodel Elina Lampainen

Chava Henna Turunen

Jente Helj? Arvola/Eila Meht?l?inen

Motel Kamzoil Pekka Verho

Perchik Timi Pitk?nen

Lazar Wolf Arto Salminen

Rabbi Aimo S?rkij?rvi

Mendel Veikko Pulli

Iso?iti Tzeitel Eila Meht?l?inen

Frume-Sarah Petra Liekso-Lappalainen

Konstaapeli Kristian Nordenswan

Fedka Veikko Pulli

Viulunsoittaja Marion Arvola

Viulunsoittaja katolla on monella tavalla houkutteleva n?ytelm?. Se on koskettava. Se on hauska. Se on traaginen. Siin? on hyv? musiikki. Ja se on harrastajaryhm?nkin esitett?viss?.

Hetki ennen esityksen alkua
Hetki ennen esityksen alkua

Nimens? musikaali on saanut keskeisest? metaforastaan. Viulunsoittaja katolla on tarina ihmisist? – yhteis?st? – kuilun partaalla. He eiv?t aina ymm?rr? olevansa siell?, mutta yht?kaikki he voivat koska tahansa livet?. Arvaamattomassa maailmassa tarvitaan toisia ihmisi?, yhteis?? perinteineen ja s??nt?ineen sek? uskoa. Muuten ei voi el??.

Viulunsoittaja katolla on tarina maitomies Tevjen perheest? sek?? Anatevkan kyl?st?. N?ytelm?n ensimm?isess? puoliskossa kyl? el?? niin kuin on el?nyt i?t ja ajat. Suhteellien rauha vallitsee niin kotona, kyl?ss? kuin v?est?ryhmienkin kesken. Tosin uhkaavat pilvet alkavat jo kerty? kyl?l?isten taivaalle. Ja et?inen jyrin? muistuttaa rauhan hauraudesta. Mutta niin on aina ollut ja Jumalan valittu kansa on
ennenkin l?yt?nyt tiens? rauhallisempiin aikoihin.

Esityksen nuorimpia taiteilijoita
Esityksen nuorimpia taiteilijoita

Toinen puolisko n?ytt?? uudenlaisen maailman. Vakavat ristiriidat tunkeutuvat Tevjenkin perheeseen. Vastaan tulee ongelmia, jotka vaativat aina enemm?n rajojen venytt?mist?. Kunnes se ei en?? k?y p?ins?. Samaan aikaan my?s kyl?n ulkopuolinen maailma kuohuu ja Anatevka joutuu keskelle etnisen puhdistuksen myllerryst?.

Esitys

N?in hauholaisten viimeisen esityksen 22. hein?kuuta. “Sali” oli t?ynn?? ja saimme nauttia kes?n ainoasta hellejaksosta.?N?ytt?m?n taustalla kimalteli uskomattoman sininen j?rvi ja keskikes? oli muutenkin kukkeimmillaan.

Ensimm?isen? noteerasin luonnollisesti n?ytt?m?n. Hyvin avoin, Tevjen talo oikeassa laidassa. Keskell? n?ytt?m?? kaksi komeaa koivua. Toisen oksaan oli ripustettu keinu. Tevjen taloa lukuunottamatta sis??ntuloreitit ovat pitki? ja ne tulivat joko katsomon takaa tai
Tevjen talon jatkeena olevan rakennuksen takaa. V?h?nlaisesti valinnan varaa.

Visuaalisen suunnittelun puolelta huomaan, ett? ymp?rist? on joitakin yksityiskohtia lukuunottamatta melko suomalainen ja selv?sti
viulunsoittajan tapahtuma-ajankohtaa nuorempi ja vauraampi. Naisten puvustus oli kaunis, miehet olivat arkisempia. Miesten hiukset ja parrat n?yttiv?t hyvilt? (olivat ne sitten aitoja tai eiv?t).

Ryhm? oli selke?sti pieni, mutta pakolliset tuplaukset onnistuivat hyvin. Eniten ryhm?n pienuus haittasi ven?l?isten joukkoa. Konstaapelin (v??r? k??nn?s – hyi hyi Elstel?!) edustama valtav?est?n uhka j?? pakostakin laimeaksi, kun sill? ei ole riitt?v??, n?kyv?? voimaa.

Musiikki

Viulunsoittaja katolla el?? musiikistaan. Lautsian viulunsoittajassa oli pieni b?ndi: koskettimet, viulu, klarinetti sek? huilu. Mutta t?m? kokoonpano oli erinomainen. Viulunsoittajan soundi oli yll?tt?v?n hyv?.

Laulajien taidot sen sijaan vaihtelivat kuten harrastajaryhmiss? usein on tapana. Minusta n?inkin vahvassa draamassa puhdasta ja
kaunista laulamista olennaisempaa on laulun esitt?minen. Laulu on osa draamaa, se on usein jopa roolihenkil?iden keskustelua. Silloin
orjallinen takertuminen musiikin arvoihin on haitallista. No, ei hyv? laulaminen tietenk??n pahasta ole, p?in vastoin. Mutta olennaisempaa on roolihenkil?iden vuorovaikutus, heid?n tunteensa ja pyrkimyksens?.

Tietysti ep?vireisyys tarttuu korvaan, kun sit? ilmenee, mutta jos tilanne toimii ja n?yttelij?t ovat rohkeasti rooleissaan, sen antaa
mielell??n anteeksi. Toisaalta musiikkip??llik?n pit?isi rohkeasti leikata liian vaikea materiaali pois.

Roolit

Golde (Kristiina Lauttia ) ja Tevje ( Erkki Virtanen ) olivat erinomainen pari.? Krissen Golde oli juuri oikealla tavalla karhakka em?nt?, joka k?yt?nn?ss? pit?? perheen pystyss?, kun is?nt? on taipuvainen verkkaiseen pohdiskeluun. Erkki Virtanen oli Tevjen? konstailematon. T?ss? parissa toteutuu karun maailman muovaama kulmikas rakkaus, joka ei lepertele, mutta v?litt?? joka p?iv?.

Tzeitel ( Maria M?ki-Uuro ) ja Motel Kamzoil ( Pekka Verho ) ovat kuin Golde ja Tevje nuorempana painoksena. Tzeitel saa asiat tapahtumaan eik? h?nelt? puutu rohkeutta vedota h?d?n hetkell? is??ns?. H?n ei uhmaa, vaan vetoaa is?n rakkauteen.

Hodel ( Elina Lampainen ) ja Perchik ( Timi Pitk?nen ) ovatkin jo toista maata. Elina Lampainen antaa Hodelille aimo annoksen temperamenttia. N?iden n?yttelij?iden k?siss? Hodelista ja Perchikist? tulee uskottavasti kapinallisia ihmisi?. Ja miten? Elina Lampainen lauloi!

Chava ( Henna Turunen ) on draaman traaginen hahmo. H?n rakastuu ven?l?ismieheen Fedkaan ( Veikko Pulli ).? Avioituminen toisuskoisen kanssa on juutalaiselle kuolemansynti. Tosin musikaaliversiossa amerikkalaiseen tapaan haetaan happy endi? ja sovittamatonkin muuttuu sovitetuksi. Viulunsoittaja perustuu Sholom Aleichemin tarinoihin, jotka julkaistiin vuonna 1894. Niiss? Chavan kohtalo on traagisempi.? H?n ei pysty t?t? solmua avaamaan, vaan p??tyy itsemurhaan. Eli kuten Tevje sanoo:? jotkut asiat eiv?t koskaan muutu.

Edit: Krisse Lauttia oikaisi minua. Itsemurhaa ei Aleichemin Maitomies Tevjen tarinoissa tee Chava vaan Shprintze. Minua on varmaan oikaistu t?ss? asiassa ennekin. Se vain istuisi Chavaan niin hyvin, ett? siit? on vaikea luopua ;-) .

Viulunsoittaja on siit? mielenkiintoinen musikaali, ett? se ei kest? yleis?n mielistely? yht??n. Ja juuri siksi usein harrastajaesitykset
onnistuvat ja ammattilaisten esitykset taidollisesta ylivoimastaan huolimatta eiv?t. Hauhon kes?teatterin esitys oli rehellinen ja
ryhm?ns? n?k?inen. Siksi min? pidin siit?, vaikka yksityiskohdista j?k?t?nkin.

Viulunsoittaja katolla

Esitys lauantaina 29. syyskuuta 2007 kello 19.00

Ohjaus ja koreografia Mikko Rasila

Kapellimestari Jyrki Heikkil?

Lavastus Risto Nyk?nen

Puvut Merja Levo

Hius-ja meikkisuunnittelu Juha Tolonen

Rooleissa

Tevje Mikko Kauranen
Golde Taina Reponen
Tzeitel Marjaana Kuusniemi
Hodel Raisa Vattulainen
Chava Kolina van den Berg
Shprintze Laura Hauta-aho/Heta Laiho
Bielke Hanna Logren/Verna Martikainen
Jente Anneli Karppinen
Motel Kamzoil Aaro Vuotila
Perchik Joni Leponiemi
Lazar Wolf Jorma B??k
Mordcha Hannu Lintukoski
Rabbi / konstaapeli Jouni Innil?
Mendel, rabbin poika Markus Linja
Avram, Sasha Henri Halkola
Nachum, viulunsoittaja katolla Pete
Rahikainen
Iso?iti Tzeitel Minna Aro
Frume-Sarah Marjukka Ihalainen
Fedka Jukka-Pekka Mikkonen
Viulunsoittaja Antti Heerman/Ville Ojanen

Tarinasta

Viulunsoittaja katolla on musikaali ihmisist? monenlaisten paineiden puristuksessa. On juutalaisyhteis? tiukkoine sosiaalisine s??nt?ineen. On k?yh? maitomies Tevje, joka on viiden tytt?rens? kanssa liemess?, koska viidet my?t?j?iset ylitt?v?t h?nen mahdollisuutensa. Ja on ulkomaailma, joka uhkaa juutalaisyhteis?? monin tavoin.

Juutalaisyhteis? oli tuolloin – eli noin runsas sata vuotta sitten – hyvin patriarkaalinen eli is?n valta perheess? oli ehdoton. Itse asiassa asian laita oli sama niin Ukrainassa, Ven?j?ll? kuin koko Euroopassakin.

Mutta ajat muuttuvat, auktoriteetteja asetetaan kyseenalaisiksi ja uudet tuulet saavuttavat my?s maaseudun erist?ytyneet juutalaiskyl?t. Tevje ja koko Anatevkan v?ki kohtaavat uuden ajan arkisessa el?m?ss??n. Is?n tahto ei en?? olekaan laki, vaan tytt?rien tahto haastaa sen loppujen lopuksi niin pitk?lle, ettei sovittelu ja joustaminen en?? ole mahdollista.

Kaikkea t?t? kehyst?? v?hemmist?v?est?n ja enemmist?v?est?n vaihtelevan j?nnittyneet suhteet. Hyvin? aikoina ollaan yst?vi?, vaikeina vihollisia. V?hemmist?ll? ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin hakea tukea identiteetist??n ja kansansa traditioista.

Viulunsoittajan suurena kehyksen? on uhkaava etninen puhdistus, joka lopulta tapahtuukin. Juutalaiset h??det??n kodeistaan ja karkotetaan Ven?j?lt?. Varsinainen etninen puhdistus ei suinkaan ole seurausta v?est?ryhmien v?lisist? suhteista vaan poliitikot k?ytt?v?t hyv?kseen olemassa olevaa j?nnitett?.

Esitys

Sin?ll??n, etenkin irrotettuna sis?ll?st??n, esitys oli sujuva, visuaalisesti mielenkiintoinen ja viihdytt?v?. Musiikki soi kohtuullisesti, vaikka haparointia ja kompurointiakin toki tapahtui. Tanssia oli paljon, mik? oli toki odotettavissa, kun ohjaaja on koreografi. Ja Viulunsoittaja antaa mahdollisuudet suurille ja n?ytt?villekin koreografioille.

Min? useimmiten pidin koreografi-ohjaajan luomasta tyylist?. Joskus tosin tuli mieleeni, onko tarpeen t?ytt?? kaikki koreografian ment?v?t kolot. V?lill? yksinkertainen on tehokasta.

Muutama seikka kuitenkin j?i kaivelemaan mielt?ni.

Tevjen tytt?ret, etenkin Hodel ja Chava, olivat kovin agressiivia. Minun on vaikea uskoa, ett? juutalaisperheen tyt?r olisi sata vuotta sitten k?ytt?ytynyt ep?kunnioittavasti is??ns? kohtaan, puhumattakaan ett? olisi karjunut h?nelle. Asialla on merkityst?, koska er?s draaman perusteemoista on yhteis?n sosiaalisten normien kyseenalaistaminen.

Henkil?ohjaus ei muutenkaan ollut esityksen vahvuuksia. Monin paikoin n?yttelij?t puhuivat teksti??n vailla suhdetta sanottavaansa oikoen mutkissa. No sanottakoon kuitenkin, ett? n?yttelij?nty? oli kaikenkaikkiaan aivan kelvollista.

Juutalaisissa h?iss? miehet ja naiset istuvat, juhlivat ja tanssivatkin erill??n. Perchik haastaa t?m?n tradition tanssimalla Hodelin kanssa. Kohtauksessa on hieno koreografia, jossa miehet komeasti loikkivat olemattoman aidan yli. K?kk??.

H??juhlien er?s kohokohta on pullotanssi, jossa kyl?n nuoret miehet tanssivat p??ns? p??ll? vajaa viinipullo. Ideana on olla pudottamatta pulloa tanssin kuluessa. T?ss? esityksess? n?imme todellisia virtuooseja: Pullo ei pudonnut vaikka se oli kallistunut l?hes 45 astetta. Eli jos huijaa, ei pit?isi antaa huijauksen paljastua.

Konstaapeli on t?ss? esityksess? alusta pit?en hyvin uhkaava henkil?. Kuitenkin h?nen pit?isi olla yst?v?llisiss? v?leiss? Tevjen kanssa. Minusta t?ss? menetet??n mielenkiintoinen vastuu-ongelma ( Ongelma eiv?t ole pahat ihmiset, vaan hyv?t, jotka eiv?t tee mit??n.). Toisaalta juutalaisiin kohdistetun v?kivallan kuvaus on aneemista ja ep?loogista.

Viulunsoittaja on taitavasti rakennettu. Siin? vakavat ja hilpe?t ainekset lomittuvat oivallisesti pit?en kokonaisuuden ilmavana, mutta antaen tilaa traagisille s?vyille. Sama ei oikein onnistunut t?m?n esityksen kanssa. Ohjaajako ei luottanut tekstiin riitt?v?sti, kun oli ymp?nnyt esitykseen kes?teattereista tuttua ylenpalttista viinanlotrausta. Kapakkakohtaukseen se toki kuuluu, mutta nyt sit? oli siell? ja t??ll?. Toisaalta traagisille kohtauksille ei liiennyt riitt?v?sti tilaa eik? niit? rakennettu kunnolla. Se s?i n?iden kohtausten painoa ja koskettavuutta. Salissa t?m? kuului yleis?n h?r?htelyn? asioille, joissa ei ollut mit??n hauskaa.

Lopun Anatevka – lauluun osallistuvat my?s sotilaat. Eik? heid?n pit?isi edustaa vastapuolta?

Ja taas saimme punaiseksi v?rj?tty? savua viimeiseksi kuvaksi kuten viimesyksyisess? Cabaretissakin. Nyt t?m? efekti on paremmin perusteltavissa kuin viimeksi, mutta silti: tekstin mukaan kyl?l?iset myiv?t talonsa ja omaisuutensa. Kuka osti talot polttaakseen ne? Olisihan ne voinut polttaa maksamattakin.

N?yttelij?t ja roolit

Viulunsoittaja on hyvin pitk?lle Tevjen n?ytelm?. Ja Mikko Kauranen on roolin mittainen n?yttelij?. Tytt?rist? Marjaana Kuusniemen Tzeitel ja Raisa Vattulaisen Hodel olivat eniten mieleeni.

Aaro Vuotila Motelina oli konstailemattoman tyylik?s. H?n liikkui ja lauloi hyvin. Samaa voi sanoa Joni Leponiemest? Perchikin?. Jorma B??k muhkeana teurastajana Lazar Wolfina oli hieno. Ja tietenkin Anneli Karppinen oli suvereeni Jente.

Ja viel? yksi henkil?: Nachum, Pete Rahikainen liikkui todella hienosti. H?n on koko n?ytelm?n keskeinen metafora, ihmisen el?m?n arvaamattomuuden, sen ilojen ja murheiden kuva.

Kaiken kaikkiaan Viulusoittaja katolla on kelpo musikaali my?s Jyv?skyl?ss?.

Hauhon kes?teatterin Tukkijoella

Kristiina Lauttia Maijan roolissa
Maija – Kristiina Lauttia

Hauhon kes?teatterissa 26.07.2007

Teksti … Teuvo Pakkala
Musiikki… Oskar Merikanto
Ohjaus … Timo M?kinen
Musiikin ohjaus … Jukka Saarman
Puvustus ja tarpeisto … Helj? Arvola, Minna Verho
Lavasterakenteet … Lautsian kartanoteatteri ry
??nentoisto … Johannes Riska
Haitarimusiikki … Reijo Salminen

Rooleissa

Turkka… Tero Ruukki
Tolari … Erkki Virtanen
Huotari … Pekka Verho
Kasuri … Pertti Mikkola
Oterma … Aimo S?rkij?rvi
Tukkilainen… Matti Lind
Tukkilainen … Matti Jarho
Maija, kaupustelija… Kristiina Lauttia
Pietola, talokas… Kristian Nordenswan
Katri, h?nen tytt?rens?… Sari M?kinen
Anni, m?kintytt? … Maria M?ki-Uuro
R?tt?ri … Veijo Metsoila
P?lh?-Kustaa… Marika Laine
Poro-Pirkko… Helj? Arvola
Pahna-Maija … Heidi Helki?
Leena… Tuula Maaniittu
Karjapiika… Marion Arvola
Renki-Pekka… Minna Helki?
Kyl?n tytt?j? …Minna Helki?, Aino Verho, Minna Verho

Tukkijoella on suomalaisen kansanteatteriperinteen kulmakivi?. Se kantaesitettiin vuonna 1899 Suomalaisessa teatterissa. Ja jo tuolloin se her?tti ristiriitaisia tunteita: yleis? rakasti ja kritiikki vihasi. Minun vanhempieni sukupolvelle Tukkijoella sis?lt?? runsain mitoin maalaisnostalgiaa. Mutta meille, jotka olemme kaupungissa syntyneet ja kaupungissa el?m?mme el?neet, ei t?m? nostalgia en?? el? samalla tavalla. Siksi esityksen rakennusaineksista draama nousee j?lleen t?rkeimm?ksi.

Tukkijoen draaman l?ht?kohta on sin?ll??n mielenkiintoinen: On suuri tila vailla jatkajaa, nuori perij?t?r ja kaksi kosijaa. Pit?j?n keisari ja tukkipomo. Toinen heist? on konna. Mutta kumpi? Katsoja tiet??, mutta n?ytelm?n henkil?t eiv?t.

Kantaesityksen alla tekstin kimpussa on ollut monta kokkia: Itse Pakkalan lis?ksi ohjaaja Bergbom ja dramaturgi Jalmari Finne. Laulujen tekstej? kirjoittivat Larin-Ky?sti, Otto Manninen ja Kaarlo Halme. Laulut s?velsi Oskar Merikanto. Ennen ensi-iltaa Bergbomin sanotaan arvelleen, ett? n?ytelm?? esitett?isiin 5 kertaa. No, todellisuus l?i arviota korville. Kantaesitys s?ilyi ohjelmistossa useita vuosia ja esityskertoja kertyi yli 100. Ja loppu onkin sitten historiaa.

Hauhon esitys

Hauhon kes?teatteri on Lautsian kartanon rantamaisemassa. Juuri siell?, mist? perinteisen kes?teatterin odottaakin l?yt?v?ns?. N?ytt?m?kuvassa olennainen on j?rvi, kaislikko, rantakoivikko sek? punamullatut ja harmaantuvat rakennukset. N?ytt?m? pysyy j?rvest? huolimatta hyvin koossa ja on jopa kohtalaisen intiimi.

Lavastuksessa ensimm?isen? pist?? silm??n Pietolan p??rakennus. Ollakseen mahtitilan ylikalliiksi tullut uudisrakennus se on todella vaatimaton. Ehk? ohjaajan ja lavastajan olisi kannattanut raapia p??t??n hieman pidemp??n miettiess??n, miten luoda mielikuva suuresta talosta. Talosta, joka on saattanut rakentajansa konkurssin partaalle.

Visuaalisen suunnittelun toinen puoli eli puvustus sen sijaan toimi hyvin. Tyyli oli tietenkin uskollinen perinteelle. Mutta puvustus tuki hyvin roolihahmoja ja draaman j?nnitteit?.

Varmaankin puuttuvan kaluston vuoksi ??nisuunnittelussa oli tehty ratkaisu, ett? musiikki kulki ??nentoiston kautta, mutta dialogi ei. Ratkaisu tuotti tietty? tasapainottomuutta, sill? dialogi n?iss? olosuhteissa j?? pakostakin pieneksi ja erot n?yttelij?iden henkil?kohtaisissa taidoissa korostuvat.

Musiikki on olennainen osa t?t? n?ytelm??. Se on tuttua, jopa kiusallisellakin tavalla. Mets?radio pyrki mielikuviin mukaan ( “Kyll? niit? honkia humisee…” ) ja vaikka se n?ytelm?n teemaan osuukin, en olisi siit? piitannut. Ehk? uskollisuus perinteelle ei palvele t?ss? tapauksessa parhaiten kokonaisuutta. Sin?ll??n laulaminen toimi kohtuullisesti – ryhm?ss? on hyvi? laulajia. Musiikin ohjauksesta vastasi ammattimies, Jukka Saarman.

Tukkijoella – tekstiss? on 19 nimetty? roolia ja n?iden lis?ksi viel? leegio nime?m?tt?mi?. N?in ison joukon miehitt?minen on melkoinen haaste ryhm?lle kuin ryhm?lle ja kompromisseja on pakko tehd?. Usealta ryhm?lt? miehet loppuvat kesken ja naiset joutuvat esitt?m??n miehi?. Hauhon kes?teatterissa rooleihin sopivia miehi? n?ytti riitt?v?t hienosti. Ja ne kohdat, joissa nainen joutui esitt?m??n miest? toimivat hyvin. Vasta k?siohjelmasta hokasin, ett? P?lh?-Kustaan n?yttelij? olikin tytt? eli Marika Laine! Hyv? Marika!

Pietola ( Kristian Nordenswan ) on roolina etenkin n?ytelm?n alussa ristiriitainen. Toisaalta h?n on ?ke? is?nt?, jota palkolliset pelk??v?t. Toisaalta taas suruunsa uponnut leski, jolta el?m?n ohjat ovat karkaamassa; Masentunut, suorastaan saamaton. Mutta Kristian Nordenswan luovi hienosti n?m? karikkoiset vedet.

Nuoret miehet Turkka ( Tero Ruukki ) ja Huotari ( Pekka Verho ) t?yttiv?t paikkansa my?s hyvin. Turkka oli juuri sill? tavalla vahva, ett? h?nen varaansa voi huoletta laskea Pietolan tilan ja tytt?ren tulevaisuuden. Samoin Huotari on toimen mies, jolla kuitenkin on silm?? my?s keve?mmille asioille. Huotarin ja Annin ( Maria M?ki-Uuro ) rakkaustarina el?? ja syk?hdytt??. Anni on yksi n?ytelm?n kulmakivist? ja Maria M?ki-Uuro vastaa haasteeseen hienosti.

N?ytelm?n ns. subretti- eli koominen pari on kaupustelija Maija ( Kristiina Lauttia ) ja Tolari ( Erkki Virtanen ). Kristiina Lauttia antaa Maijalle r?iskyv?n temperamentin ja v?rikk??n persoonallisuuden. Tolari puolestaan ui syv?ll? ja hartaasti kuin ainakin oikea suomalainen mies. Siin? miss? Annin ja Huotarin suhde etenee nautinnollisesti flirttaillen, Maija ja Tolari ovat kuin toisiaan puoleensa vet?v?t vastakohdat. Mutta Maijan rooli ei rajoitu vain t?h?n temperamenttisen naisen ja verkkaisen miehen suhteeseen, vaan Maija tuo t?rke?? energiaa koko draamaan.

R?tt?ri ( Veijo Metsoila ) on roolina yksiselitteinen roisto. H?n ja h?nen seurakuntansa saarnaavat hanakasti 10 k?skyst? ja rikkovat antaumuksella niit? kaikkia. Mist?h?n muuten johtuu, ett? kirjailijat niin mielell??n pukevat pahimmat roistot papin kaapuun? Veijo Metsoila kantaa hyvin lipev?n kieroilijan tyypin ja tuo inhimillist? lis?ulottuvuuttakin rooliin.

Kaikenkaikkiaan Hauhon kes?teatterin Tukkijoella tarjoaa sit?, mit? useimmat ihmiset kes?teatterista etsiv?t: perinteit?, aitoa kansanteatteria, viihtymist? ja kes?illan lumoa. Ja saapa siit? halutessaan ajattelemisenkin aihetta.

Ps. N?ytelm?n k?siohjelma on todella upea. Hienoimpia, mit? olen aikoihin n?hnyt.

Kas niin Mimmi

Teatteri Eurooppa nelj? 27.6. 2007

Teksti Agapetus
Sovitus ja ohjaus Erkki Teittinen
Puvustus Anu Nikkil?
Kapellimestari Jukka P??kk?nen

Rooleissa Tiina Oksanen, Maria Raatikainen, Sipriina Kauranen, Taina Reponen, Jussi Rekonen, Kauno Villberg, Jukka P??kk?nen, Martti Hakkarainen, Paavo P??kk?nen.

Teatteri Eurooppa nelj? on palannut Hietamalle. Se on ilman muuta hyv? uutinen. Huono uutinen ei ole sek??n, ett? Martinkievari on E4:n kakkosn?ytt?m?. Voisin kuvitella, ett? se antaa monessa mieless? lis?? liikkumavaraa.

Kas niin Mimmi! on t?ysverist? Agapetusta ja samalla t?ysverist? Ee nelj??. Esitys vie katsojat viisikymmenluvun lopulle – jotenkin teatterin omimmalle aikakaudelle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarinan asetelma on sellainen, ett? perhe Mimmi ja perhe Akseli sattuvat samaan kes?nviettopaikkaan samaan aikaan. Koska vain toinen mahtuu, on sota valmis.

T?m? n?ytelm? voitaisiin tehd? useammassakin tyylilajissa. Itse teksti houkuttelisi kokeilemaan farssivaihdetta, mutta ryhm? on valinnut hillitymm?n musiikkikomedia – tyylilajin. Eik? siin? mit??n, toimii se niinkin. Tosin Agapetuksen huumori alkaa olla n?in? aikoina luonteeltaan nostalgiapainotteista.

N?ytelm?n sovittaja Erkki Teittinen ja kapellimestari Jukka P??kk?nen olisivat mielest?ni voineet n?hd? hiukan enemm?n vaivaa musiikin ja itse n?ytelm?n yhteensovittamisessa. Nyt sin?ns? hienot ja hyvin esitetyt laulut j??v?t kovin irrallisiksi. Ne eiv?t sanottavasti auta draamaa, vaan paremminkin katkovat sit?. Joskus olen Eurooppa nelosen katsomossa istuessani miettinyt, miksi t?m? taitava ja lahjakas porukka ei rohkeammin l?hesty musikaalimuotoa. Paikallaan seisominen kehityksen virrassa on taantumista.

Minusta Tiina Oksasen Mimmi ja Jussi Rekosen Akseli olivat yll?tt?v?n tasavertaiset vastavoimat. Tiina ei minua yll?tt?nyt, h?nen potentiaalinsa tied?n jo vuosien takaa. Mutta Jussi on kehittynyt paljon. Maria Raatikainen Hilmana tekee debyyttins? ammattin?ytt?m?ll? hienosti. Sipriina Kauranen laulaa kauniisti ja muodostaa Tuomas Koskelan kanssa oivan lemmenparin.

Kas niin Mimmi! on taattua E4 laatua niin kohokohtineen kuin ongelmineenkin.

VR Helsingin N?ytt?m?: Viisi naista kappelissa

Esitys Saarij?rven teatterip?ivill? Saarij?rvisalissa 30.6.2007

Teksti Arto Sepp?l?
Ohjaus Timo Tirri ja Sande Hindrea

Roolit

Maija R?s?nen, 1. vaimo Minna Jylh?
Sirkka R?s?nen, 2. vaimo Liisa Vikma
Salme R?s?nen, ?iti Sinikka Wahlroos
Lahja Sir?n, rakastajatar Aila Rosenl?f
Marja Niiranen Auli Varjosalmi
Kalervo, vainaja Eero Halonen

K?siohjelma kertoo n?ytelm?st? seuraavaa: Tapahtumat sijoittuvat Kalervo R?s?sen hautajaisp?iv??n. Viisi naista k?y l?pi suhdettaan vainajaan ja pohtii Kalervon itsemurhan syyt?. Samalla naisten keskin?iset v?lit p??tyv?t suurennuslasin alle.

Minusta t?m? n?ytelm? on ik??n kuin palapeli, joka valmiina kuvaa p?iv?n p??henkil?? sellaisena, millaisen j?ljen h?n on j?tt?nyt viiteen el?m?ns? naiseen. ?iti riippuu pojassaan kynsin hampain. 1. vaimo sai kenk??, kun pyykin joukosta l?ytyi viinapullo. 2. vaimo sai j??d? yksin kotiin. Suhde rakastajattareen on kest?nyt 8 vuotta, mutta ongelmia ilmenee heti, kun rakastajatar tahtoisi vihille ja lapsia. Viimeinen naissuhde on hoito- ja pelastussuhde.

Millainen mies tekee itsemurhan ja kutsuu hautajaisiin el?m?ns? naiset kursimaan kokoon kuvan itsest??n? Melkoinen narsisti, uskoisin. Pelkuri my?s, sill? h?n on tehnyt pakenemisesta el?m?ntavan. H?nelle uuden naisen pyydyst?minen on ollut helpompaa kuin pys?htyminen el?m?ns? ??reen sen rakennustarpeita inventoimaan.

Mutta, mutta… Ent? ne naiset. Eik? heill? ole my?s mahdollisuus tehd? ratkaisuja? Miksi j??d? Kalervon el?m??n roikkumaan. Antaa h?nen paeta, jos ei muuta osaa. Kyll? vapaus on heid?n ulottuvillaan koko ajan. Ei ehk? kivuttomasti, mutta kuitenkin.

T?llaisen tekstin ongelma on siin?, ett? niin paljon asioita kerrotaan dialogin v?lityksell? ja viime k?dess? aika v?h?n paukkuja on t?ss? ja nyt.

Esitys alkaa pitk?ll? hiljaisella istunnolla kappelissa. Kuva on sin?ns? puhutteleva ja latautunut. Henkil?t haastavat toisiaan sek? l?sn?olollaan ett? puheillaan. N?yttelij?t hahmottavat roolihenkil?t hyvin, kommunikaatio n?ytt?m?ll? toimii – ainakin ajoittain. Puvustus on hyv?. No, Aranjuez – konsertto on aika kulunut musiikkivalinta. On paljon lahjakkuutta ja potentiaalia. Mutta niin paljon on puhutun varassa ja itse draama alkaa vajota sanojen rannattomaan mereen.

Kuvittelen t?m?n tekstin houkutelleen ryhm?? siksi, ett? siin? on 5 tasavahvaa naisroolia. Monien tuntemieni ryhmien ongelma on juuri hyvien naisroolien puute ja suurten miesroolien ylitarjonta. Valitettavasti Viisi naista kappelissa ei ole hyv? ratkaisu t?h?n ongelmaan.

Vihdin teatteri: Gabriel tule takaisin

Esitys Saarij?rven teatterip?ivill? Saarij?rvisalissa 29.6.2007

Teksti Mika Waltari
Sovitus ja ohjaus Timo Tirri
Musiikki Timo Tuppurainen
Lavastus Kipa Laakso
Valot Jukka Ahde
Tanssit/Koreografia Jaana Sulka

Roolit

Kristiina Anger Marit Peura
Ulriika Anger Reija Niemel?
Raili Sanna Sohlberg
Gabriel Lindst?m Aimo Flinkman

Jostain syyst? minua t?m? Waltarin n?ytelm? on aina ahdistanut. Jopa siin? m??rin, etten ole tainnut koskaan aiemmin n?hd? sit? kokonaan. Ehk? syyn? on t?m?n esityksen ohjaajan Timo Tirrin mainitsema Waltarin naiskuva. Tai sitten kuva ihmissuhteista hyv?ksik?yt?n loputtomana verkkona. Tied? h?nt?, mutta Gabriel, tule takaisin on aika julma n?ytelm?.

Miksi eroottisten haaveiden sokerihumalan py?rrytt?m? ik?neito on hauska? Siksik?, etteiv?t ne tunteet kuulu h?nelle, vaan pelk?st??n kauniille ja rohkeille? Ei pelk?st??n siksi. Komiikka syntyy olennaisesti hyvin my?h?isest? murrosi?n puhkeamisesta ja siit?, ett? sisarusten maailmankuva heitt?? h?r?npylly?. ?killinen tunteiden tsunami on niin ankara, ett? sen vallassa k?yd??n todella l?hell? suurta tragediaa.

N?ytelm?ss? on kahden sukupolven neitej?: perinteisi? is?n tytt?j? ja nuori, uuden sukupolven nainen, jonka maailmassa ei ole illuusioita. Nuori Raili on kunnianhimoinen, opinhaluinen ja rationaalinen. Siin? miss? Kristiina ja Ulriika uhraavat el?m?ns? is?n perinn?n vaalimiseen, Raili haluaa k?ytt?? perint?ns? oman tulevaisuutensa hyv?ksi.

Onko Gabriel paha? Kyll?, minun mielest?ni h?n on paha. H?n painostaa rakastumisen euforiaa el?v?? Kristiinaa tappamaan sisarensa. Ja miksi – viett??kseen hetken makeaa el?m?? sisaruksilta petkuttamillaan rahoilla. Eik? ole Gabrielin ansiota se, ett? murha ei toteudu. Jos sellainen ihminen ei ole paha, kuka sitten on?

Vihdin teatterin tulkinta on rohkea ja omaper?inen. Uskoakseni kohtalaisen paljon Waltarille ominaisesta runsaasta puheesta on kuitattu lauluin ja oivallisin koreografioin. Se ilman muuta ter?st?? esityst?.

Abban Money, money money on ik??n kuin draaman motto. Kristiinan Aikuinen nainen lataa alun tehokkaasti. M? oon mik? oon on Gabrielin hienoa itseironiaa ja Ulriikan Rotunainen suorastaan orgastisen hersyv? riemunpurkaus. Loppup??n Menolippu puolestaan menee kuvittamisen puolelle. Ketun laulu loppukohtauksessa her?tti minussa kysymyksi?. Olisiko Gabriel n?iden naisten Pikku prinssi, joka kosketti heit? ainutkertaisella tavalla; tavalla, joka muutti heid?n el?m?ns?? Kyll?, t?ll? kerralla n?in oli.

Pieni yksityiskohta, joka minua kiusasi l?pi esityksen. Miksi laulujen taustoissa oli melodia mukana? Tarpeetonta, koska laulajat olivat kohtalaisen hyvi? eiv?tk? varmaankaan tukea olisi tarvinneet.

Ohjaaja Timo Tirrin ty? oli vakuuttavaa. Esityksen rytmi toimi erinomaisesti, tilanteet eliv?t ja tarina eteni hyvin. Runsas musiikin k?ytt? loi esitykseen yhden lis?tason, joka toisaalta antoi tilanteisiin perspektiivi? ja toisaalta toimi vieraannuttavana elementtin?. Musiikin luoma et?isyys ja karrikointi kevensiv?t esityst?, niin ettei tekstin ahdistavuus kaikella painollaan k?ynyt p??lle.

N?yttelij?nty? oli samoin erinomaista. Sisarusten ( Marit Peura ja Reija Niemel?) henkil?kuvat hahmottuivat selkein? ja loogisina. Samoin Railin (Sanna Sohlberg) l?hes arkisen ter?v? rationaalisuus ja selv?n?k?isyys. Gabriel Lindstr?m ( Aimo Flinkman ) oli tyylikk??ll? tavalla hyvin uskottava huijari.

Kaikenkaikkiaan viihdytt?v?, hyv? esitys. Hienoa, ett? sain sen n?hd?.

Elisenvaara

Edellisess? jutussani mainitsemani pommitus tapahtui Elisenvaarassa . Pommituksesta ilmestyy syyskuussa 2008 kirja Vaiettu Elisenvaaran pommitus

Nyt hiukan nolottaa, kun en nime? tunnistanut ?itini siit? kerrottua. Mutta toden totta, meill? kotona siit? ei liikoja puhuttu.

Nyt tunnistan er??n keskustelun, joka aikanaan j?i minulle mysteeriksi. Is?ni voihki lapsia t?ynn? olleen junan pommittamista sodan aikana. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan siit?, ett? h?n oli itse paikalla.

Elisenvaara nousi esiin mielenkiintoisella tavalla viime perjantaina. Olin katsomassa Kansallisteatterissa erinomaista Viimeinen juna l?nteen – esityst?. Siin? Elisenvaaran pommituksella on varsin ratkaiseva rooli. Palaan esitykseen tarkemmin, kunhan saan Helsinkiin unohtuneen k?siohjelman takaisin.

Cabaret Jyv?skyl?ss?

Jyv?skyl?n kaupunginteatterin suuri n?ytt?m? 10.11.2006

Ohjaus ja koreografia Mikko Rasila

Musiikin johto Jyrki Heikkil?

Lavastus Risto Nyk?nen

Pukusuunnittelu Merja Levo

Hius- ja meikkisuunnitelu Juha Tolonen

Rooleissa:

Seremoniamestari Jukka-Pekka Mikkonen

Clifford Bradshaw Aaro Vuotila

Erns Ludwig Antti Niskanen

Fr?ulein Schneider Anneli Karppinen

Herr Schultz Jouni Innil?

Sally Boeles Kolina Van Den Berg

F?ulein Kost Marjukka Ihalainen

Ohjaajan terveiset

N?ytt?m?? hallitsee Berliinin valtiop?iv?talo, joka on samalla fr?ulein Schneiderin asunto, josta h?n vuokraa huoneita. Muilta osin n?ytt?m? on l?hes tyhj?, suorastaan autio. Valtiop?iv?talo jossain m??rin sitoo n?ytt?m?n kokonaisuudeksi, mutta yht? kaikki kokonaisuus on hankalan mallinen, leve? ja aika lattea.

N?ht?v?sti tila on suunniteltu tanssijoiden ehdoilla. Kit-kat klubi syntyy orkesterista, joka on nostettu lavastuksen 2. kerrokseen sek? orkesterin takana olevasta valorakennelmasta. Sek? tietenkin klubin v?est?.

Meik?l?iselle 60 – lukulaiselle Cabaret on l?hes pyh? teos. Merkitsih?n se musikaaligenress? er??nlaista k??nnett? tyhj?np?iv?isest? vakavan draaman suuntaan. T?ll? tiell? on toki Mikko Rasilankin ohjaus. Mutta Rasilan ajatteluty? on valitettavasti j??nyt kesken.

Visuaalisten metaforien rakentaminen on kovin usein sen kuvittamista, mit? on muutenkin ilmeist?. Kaikenlaista silm?nkarkkia on tarjolla yllin kyllin, mutta sen my?t? itse esitys levi?? kuin ne kuuluista Jokisen ev??t. Olisi kannattanut luottaa enemm?n itse draamaan.

Jos vertaisin kahta ohjaaja-koreografia Rasilaa ja Fossea (kohtuutonta toki, se on selv?) niin siin? miss? Rasila kuvittaa, Fosse on taloudellinen. Fossen numerot sitovat draamaa tiukemmaksi, kun Rasila sen sijaan l?ys??.

Cabaret’n teema on huoraaminen eli itsens? myyminen, viettely sek? itsekeskeinen hedonismi. Kaikki on kaupan ja kauppaa my?s k?yd??n. Eli synti? isoin kirjaimin. Mikko Rasilan Cabaret’n lopussa aukeaa helvetin portti kuin Don Juanissa ik??n. Ja sinne menev?t niin hyv?t kuin pahatkin.

Ei. Ei se mene niin. Koko idea on varsinainen kuvittamisen kukkanen. Kaasukammiot, juutalaisten joukkotuho, homojen kaasuttaminen, keskitysleirit ja natsit. N?m? kaikki istuvat meid?n mielikuvissamme niin tiukasti toisiinsa kytkettyin?, ettei sen tuominen itse n?ytt?m?kuvaan palvele draamaa mitenk??n – p?in vastoin se vain latistaa.

Ent? sitten Erns Ludwigin homous? On toki totta, ett? elokuvan Maximillian von Heune on bi eli viettelee sek? Brianin ett? Sallyn. Mutta h?n on muutenkin erilainen henkil? kuin Ernst Ludwig. Maximillian on rikas, pitk?stynyt ja turmeltunut viettelij?, joka pett?? kaikki. Ernst on my?s viettelij?, mutta ei h?n mik??n opportunisti ole. Natsi vain, l?pikotaisin. Olisiko h?n niin tiet?m?t?n ja tyhm?, ett? olisi julkihomo sellaisessa seurassa?

Kapellismestarin terveiset

B?ndin sointi oli kiva. Mutta usein tempot kummallisen laiskoja. Laulajista pisimm?n korren vetiv?t Jouni Innil? ja Anneli Karppinen. Seremoniamestari Jukka-Pekka Mikkosella oli hyv?t hetkens?, mutta my?s hankalat. Kolina Van Den Berg (Sally Bowles) oli ajoittain pulassa ??nens? kanssa – liek? flunssa vaivannut?

N?yttelij?in terveiset

Muutenkin t?m?n esityksen Sally oli aika vaisu. Etsim?tt? vertailukohdaksi nousee Tuula Nymanin Sally 30 vuoden takaa. Tosin vertailussa sali antaa Tuula Nymanille ly?m?tt?m?n edun.

Aaro Vuotila Clifford Bradshawn roolissa sen sijaan oli virke?. Rooli oli johdonmukainen ja uskottava. Tosin draaman p??paria ei n?ytt?m? paljon tukenut. Leve? j?sentym?t?n tila, jossa Cliffordin “huone ” oli kirjoituskone ja p?yt? n?ytt?m?n vasemmassa laidassa verhoissa kiinni. Ei hyv?, ollenkaan.

Anneli Karppinen (fr?ulein Schneider) ja Jouni Innil? (herr Schultz) l?hestyiv?t omia roolejaan keve?mm?ll? otteella. Pari tyylitteli v?lill? aika rohkeastikin, mutta piti kuitenkin tilanteen suvereenisti hallussaan. Ja kun leikki katosi heid?n el?m?st??n, katosi se my?s ilmaisusta. Hienoa ty?t?!

Julia K?rn? ja etenkin Marjaana Kuusniemi olivat kuoron katseenvangitsijat. V?h?n teksti?, paljon l?sn?oloa. Tosin Kaks naista meni ainakin laulun suhteen kokolailla harakoille. Mutta muuten – mik? pari!