Viulunsoittaja Lautsiassa

Ohjaaja Jukka Saarman

Musiikin ohjaus Elina Lampainen

Koreografia Marjo Nikkilä

Tuotanto Lautsian kartanoteatteri ry

Orkesteri

Piano Katariina Kuusela

Viulu Krista Rosenberg

Klarinetti ja huilu Anna Niemi

Roolijako

Tevje Erkki Virtanen

Golde Kristiina Lauttia

Tzeitel Maria Mäki-Uuro

Hodel Elina Lampainen

Chava Henna Turunen

Jente Heljä Arvola/Eila Mehtäläinen

Motel Kamzoil Pekka Verho

Perchik Timi Pitkänen

Lazar Wolf Arto Salminen

Rabbi Aimo Särkijärvi

Mendel Veikko Pulli

Isoäiti Tzeitel Eila Mehtäläinen

Frume-Sarah Petra Liekso-Lappalainen

Konstaapeli Kristian Nordenswan

Fedka Veikko Pulli

Viulunsoittaja Marion Arvola

Viulunsoittaja katolla on monella tavalla houkutteleva näytelmä. Se on koskettava. Se on hauska. Se on traaginen. Siinä on hyvä musiikki. Ja se on harrastajaryhmänkin esitettävissä.

Hetki ennen esityksen alkua
Hetki ennen esityksen alkua

Nimensä musikaali on saanut keskeisestä metaforastaan. Viulunsoittaja katolla on tarina ihmisistä – yhteisöstä – kuilun partaalla. He eivät aina ymmärrä olevansa siellä, mutta yhtäkaikki he voivat koska tahansa livetä. Arvaamattomassa maailmassa tarvitaan toisia ihmisiä, yhteisöä perinteineen ja sääntöineen sekä uskoa. Muuten ei voi elää.

Viulunsoittaja katolla on tarina maitomies Tevjen perheestä sekä  Anatevkan kylästä. Näytelmän ensimmäisessä puoliskossa kylä elää niin kuin on elänyt iät ja ajat. Suhteellien rauha vallitsee niin kotona, kylässä kuin väestöryhmienkin kesken. Tosin uhkaavat pilvet alkavat jo kertyä kyläläisten taivaalle. Ja etäinen jyrinä muistuttaa rauhan hauraudesta. Mutta niin on aina ollut ja Jumalan valittu kansa on
ennenkin löytänyt tiensä rauhallisempiin aikoihin.

Esityksen nuorimpia taiteilijoita
Esityksen nuorimpia taiteilijoita

Toinen puolisko näyttää uudenlaisen maailman. Vakavat ristiriidat tunkeutuvat Tevjenkin perheeseen. Vastaan tulee ongelmia, jotka vaativat aina enemmän rajojen venyttämistä. Kunnes se ei enää käy päinsä. Samaan aikaan myös kylän ulkopuolinen maailma kuohuu ja Anatevka joutuu keskelle etnisen puhdistuksen myllerrystä.

Esitys

Näin hauholaisten viimeisen esityksen 22. heinäkuuta. “Sali” oli täynnä  ja saimme nauttia kesän ainoasta hellejaksosta. Näyttämön taustalla kimalteli uskomattoman sininen järvi ja keskikesä oli muutenkin kukkeimmillaan.

Ensimmäisenä noteerasin luonnollisesti näyttämön. Hyvin avoin, Tevjen talo oikeassa laidassa. Keskellä näyttämöä kaksi komeaa koivua. Toisen oksaan oli ripustettu keinu. Tevjen taloa lukuunottamatta sisääntuloreitit ovat pitkiä ja ne tulivat joko katsomon takaa tai
Tevjen talon jatkeena olevan rakennuksen takaa. Vähänlaisesti valinnan varaa.

Visuaalisen suunnittelun puolelta huomaan, että ympäristö on joitakin yksityiskohtia lukuunottamatta melko suomalainen ja selvästi
viulunsoittajan tapahtuma-ajankohtaa nuorempi ja vauraampi. Naisten puvustus oli kaunis, miehet olivat arkisempia. Miesten hiukset ja parrat näyttivät hyviltä (olivat ne sitten aitoja tai eivät).

Ryhmä oli selkeästi pieni, mutta pakolliset tuplaukset onnistuivat hyvin. Eniten ryhmän pienuus haittasi venäläisten joukkoa. Konstaapelin (väärä käännös – hyi hyi Elstelä!) edustama valtaväestön uhka jää pakostakin laimeaksi, kun sillä ei ole riittävää, näkyvää voimaa.

Musiikki

Viulunsoittaja katolla elää musiikistaan. Lautsian viulunsoittajassa oli pieni bändi: koskettimet, viulu, klarinetti sekä huilu. Mutta tämä kokoonpano oli erinomainen. Viulunsoittajan soundi oli yllättävän hyvä.

Laulajien taidot sen sijaan vaihtelivat kuten harrastajaryhmissä usein on tapana. Minusta näinkin vahvassa draamassa puhdasta ja
kaunista laulamista olennaisempaa on laulun esittäminen. Laulu on osa draamaa, se on usein jopa roolihenkilöiden keskustelua. Silloin
orjallinen takertuminen musiikin arvoihin on haitallista. No, ei hyvä laulaminen tietenkään pahasta ole, päin vastoin. Mutta olennaisempaa on roolihenkilöiden vuorovaikutus, heidän tunteensa ja pyrkimyksensä.

Tietysti epävireisyys tarttuu korvaan, kun sitä ilmenee, mutta jos tilanne toimii ja näyttelijät ovat rohkeasti rooleissaan, sen antaa
mielellään anteeksi. Toisaalta musiikkipäällikön pitäisi rohkeasti leikata liian vaikea materiaali pois.

Roolit

Golde (Kristiina Lauttia ) ja Tevje ( Erkki Virtanen ) olivat erinomainen pari.  Krissen Golde oli juuri oikealla tavalla karhakka emäntä, joka käytännössä pitää perheen pystyssä, kun isäntä on taipuvainen verkkaiseen pohdiskeluun. Erkki Virtanen oli Tevjenä konstailematon. Tässä parissa toteutuu karun maailman muovaama kulmikas rakkaus, joka ei lepertele, mutta välittää joka päivä.

Tzeitel ( Maria Mäki-Uuro ) ja Motel Kamzoil ( Pekka Verho ) ovat kuin Golde ja Tevje nuorempana painoksena. Tzeitel saa asiat tapahtumaan eikä häneltä puutu rohkeutta vedota hädän hetkellä isäänsä. Hän ei uhmaa, vaan vetoaa isän rakkauteen.

Hodel ( Elina Lampainen ) ja Perchik ( Timi Pitkänen ) ovatkin jo toista maata. Elina Lampainen antaa Hodelille aimo annoksen temperamenttia. Näiden näyttelijöiden käsissä Hodelista ja Perchikistä tulee uskottavasti kapinallisia ihmisiä. Ja miten  Elina Lampainen lauloi!

Chava ( Henna Turunen ) on draaman traaginen hahmo. Hän rakastuu venäläismieheen Fedkaan ( Veikko Pulli ).  Avioituminen toisuskoisen kanssa on juutalaiselle kuolemansynti. Tosin musikaaliversiossa amerikkalaiseen tapaan haetaan happy endiä ja sovittamatonkin muuttuu sovitetuksi. Viulunsoittaja perustuu Sholom Aleichemin tarinoihin, jotka julkaistiin vuonna 1894. Niissä Chavan kohtalo on traagisempi.  Hän ei pysty tätä solmua avaamaan, vaan päätyy itsemurhaan. Eli kuten Tevje sanoo:  jotkut asiat eivät koskaan muutu.

Edit: Krisse Lauttia oikaisi minua. Itsemurhaa ei Aleichemin Maitomies Tevjen tarinoissa tee Chava vaan Shprintze. Minua on varmaan oikaistu tässä asiassa ennekin. Se vain istuisi Chavaan niin hyvin, että siitä on vaikea luopua ;-) .

Viulunsoittaja on siitä mielenkiintoinen musikaali, että se ei kestä yleisön mielistelyä yhtään. Ja juuri siksi usein harrastajaesitykset
onnistuvat ja ammattilaisten esitykset taidollisesta ylivoimastaan huolimatta eivät. Hauhon kesäteatterin esitys oli rehellinen ja
ryhmänsä näköinen. Siksi minä pidin siitä, vaikka yksityiskohdista jäkätänkin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.