Lucy Jordanin balladi

Keveästi aamuaurinko hiveli Lucy
Jordanin silmää Valkean
lähiön valkeassa
makuuhuoneessa Tuhannesta

rakastajasta peittonsa kätköissä
unelmoi kunnes oranssiksi
maailma käy ja huone
pyöri pyöri pyöri

37 vuotta ja hirveä
ajatus Koskaan lämmin kesätuuli ei
hiuksiani hyväilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Puhelin soi soi soi hiljaa
isin sylissä hyräili
unilaulun suloisia
säkeitä kuin silloin joskus Mies

poissa töissä koulussa
lapset poissa päivän
täyttää niin monin tavoin
voisi Siivota

kotia hoitaa tuntikausia
kukkia alasti juosta lakkaamatta
kirkua hämärillä kujasilla
alasti kirkua

37 vuotta ja hirveä
ajatus Koskaan lämmin kesätuuli ei
hiuksiani hyväilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Hellästi katolla Lucy
Jordanin silmillä leikki
ilta-aurinko hän katsoi alas ja
naurun hyökyaalto romahti

hänen päälleen Suuri valkoinen
auto hymyilevä kaunis mies Lucy
tarttui ojennettuun käteen
niiasi syvään

37 vuotta ja hirveä
ajatus Koskaan lämmin kesätuuli ei
hiuksiani hyväilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Laulun tekijä on Shel Silvertein. Tekstiä lukiessani mieleeni tuli Lucyn kohtalotoveri Aksenti Ivanovits Popristsin eli Gogolin Mielipuoli. Aksentin elämä oli saavuttanut pisteen, jossa vain koirat puhuivat hänelle, Lucy  kohtasi pettymyksensä elämään katolla, suurella näyttämöllä suuren yleisön edessä. Siinä missä Lucyn noutaa hymyilevä kaunis mies suurella valkoisella autolla Aksenti oivaltaa, että tämä kaikki on harhaa ja hän on todellisuudessa Espanjan kuningas.

Käännökseni Lucyn balladista on karkea luonnos enkä ole yrittänytkään saattaa sitä muotoon, joka sopisi sävellykseen. Teksti on jostakin syystä pyörinyt mielessäni jonkin aikaa ja askartelin sen sunnuntai-iltapäivän ratokseni tänne.

Gabriella Ferri

Kävin viime viikon lopulla Porissa. Kävelin pitkin poikin kaupunkia ja satuin musiikkidivari Green Riverin ikkunan ääreen Yrjönkadun alapäässä. Näyteikkunassa oli runsaasti mielenkiintoisia levyjä. Mutta ylitse kaikkien muiden loisti Gabriella Ferri. Ensimmäisella kerralla katselin näyteikkunaa hartaasti, mutta jatkoin matkaani. Toisenkin kerran irrottauduin, vaikka rinnassa karvasteli. Kolmannella kerralla en enää päässyt ohi.

Gabriella Ferri tuli elämääni joskus 70 – 80 – lukujen vaihteessa. Se oli televisio-ohjelma, jonka nimi muistaakseni oli Mazzabubú. Tämä vaalea, vahva- ja joustavaääninen, ankarasti eläytyvä laulaja tyrmäsi minut kerralla. Aluksi en ollut varma pelleilikö hän, sillä hänen heittäytymisensä oli niin ankaraa, että se hipoi jäyhän pohjolan pojan kokemusmaailmassa huvittavaa. Mutta yhtäkaikki se oli vaikuttavaa, rosoista, välillä suorastaan pateettista. Ainutlaatuista.

Ostin aika pian tuon ohjelman jälkeen hänen levynsä, olikohan senkin nimi Mazzabubú. Ja pari vuotta myöhemmin sain vielä pari levyä lisää. Mutta muutot aikojen kuluessa syöksivät vinyylisoittimeni jonnekin kadotuksen kitaan ja monen monta vuotta minulla on ollut vain minidiskille tallennettuna jokunen kappale noilta levyiltä. Eikä minulla ole itselläni edes minidisksoitinta. Eli vuosien mittaan on Gabriellaa ehtinyt olla ikävä.

Tämän neljännesvuosisadan aikana, jona olen Gabriellan musiikkia rakastanut, itse henkilö – Gabriella Ferri – on jäänyt minulle kohtalaisen vieraaksi. Hän ei ole koskaan ollut tähti eikä julkkis muualla kuin latinalaisessa maailmassa. Se käy selväksi, kun hänestä etsii tietoja. Niitä löytyy lähinnä italiaksi ja espanjaksi. Ensimmäinen löytämäni tieto hänestä oli venezuelalainen keskusteluryhmäviesti hänen kuolemastaan.

Gabriella kuoli sunnuntaina huhtikuun 3. 2004. Hän oli syntynyt vuonna 1942. Eli hän oli kuollessaan 62 vuotias. Hänen uransa paras aika sijoittui 70 – luvulle. 90 – luku oli lähes kokonaan hiljaiseloa. Mutta vuosituhannen vaihteessa Gabriella palasi, teki uusia levyjä, televisiokeikkoja ja San Remon festivaaleilla duetoi Stevie Wonderin kanssa vuonna 2002.

Gabriella Ferri oli musiikkisukua. Hänen isänsä, Vittorio Ferri, on monen Gabriellan kappaleen säveltäjä. Ja serkkunsa Luisa Ferrin kanssa hän julkaisi yhteisen levyn. Suomessa tunnetuin Vittorio ja Gabriella Ferrin kappale on Ti Regalo Gli Occhi Miei eli Sulle silmäni annan. Hänen ominta ohjelmistoaan olivat kuitenkin Rooman ja Napolin laulut.