Reppu ja reissumies

Teatteri Yhteinen Sävel, Äänekoski, 05.07.2006

Teksti Jukka Mäkinen

Ohjaus ja koreografia Velimatti Ranta

Rooleissa Sonja Lumme, Mari Posti, Kake Aunesneva, Pete Koskinen ja Velimatti Ranta

Martinkievarin kesäteatteri saattelee tänä kesänä yleisön jonnekin nostalgian vihreille niityille; aikaan ja paikkaan, jossa ”naapurit vielä tunsivat toisensa ja välittivät”. Tuo aika näyttää 60 – 70 – lukujen vaihteelta. Keskiolut on vasta vapautunut, kaupunkejamme siirretään kiireellä puukaudesta betoniaikaan ja Speden rautakauppavitsit olivat vielä tuoreita.

Esitys kertoo kaupungin vanhemman syrjän ja sen ihmisten tarinaa. Vanha jäärä on kuollut ja merillä seikkaillut kummipoika joutuu valinnan eteen. Jatkaako keskioluen vapautumisen virkistämän baarin toimintaa vai luovuttaako arvokas tontti sitä himoitsevalle grynderille?

Tarinan toinen juonne kuvaa henkilöiden välistä parinmuodostusleikkiä. Vakat ja kannet ovat läsnä, mutta kovin sekaisessa tilassa. Apua etsitään lehden Henkilökohtaista-palstalta. Ja kuten odottaa saattaa, tuloksena on hämmennystä ja liikaa punaisia neilikoita.

Tarinan päähenkilö on Janne (Velimatti Ranta) – salskea, maailmalta kotiin palaava merimies. Hänen edessään ovat tarinan etenemisen kannalta olennaiset päätökset. Eki (Pete Koskinen) on rakastettava luuseri, jolle sattuu ja tapahtuu. Reiska (Kake Aunesneva) on Jannen ja Ekin vastapooli. Peluri, joka tahtoo voittaa keinoja kaihtamatta. Tarinan naisten – Sini (Sonja Lumme) ja Liisa (Mari Posti) – huolena on pääasiassa rakkaus. Toki molemmat jakavat myös huolen tutun elämänympäristön häviämisestä.

Reppu ja reissumies on laulunäytelmä, kuten nimikin antaa ymmärtää. Usein – minun mielestäni turhankin usein – roolihenkilöt selvittävät asiansa laulamalla. Musiikki on toki yksi ryhmän vahvuuksista, mutta vain löyhästi tarinaan liittyvät laulut katkovat tapahtumien etenemistä liiaksi ja hidastavat tarinan kulkua.

Mikä yhdistää näytelmän tarinan Tapio Rautavaaraan? Aikakausi – siis se kuvitteellinen nostalgia-aikakausi – lähinnä. Ehkäpä Rautavaaran laulujen kuvitellaan puhuvan tuon ajan kieltä ja koskettavan meitä suuren murroksen ajan lapsia ja nuoria. Ehkä minä olen vain liian vanha tälle nostalgialle.

En näe tarinan ja laulujen yhteyttä kovin hedelmällisenä. Monet Rautavaaran lauluista ovat pohdiskelevia ja intiimejä. Ne kaipaisivat seurakseen moniulotteisempia rooleja ja kiinnostavampaa tarinaa.

Martinkievarin näyttämö on minusta aika pulmallinen. Suuri katsomo venyttää näyttämön leveäksi ja epäintensiiviseksi. Ohjaajan ja lavastajan pitäisi kovasti miettiä, miten ratkaista tämä ongelma. Nyt se jää ratkaisematta. Tilannetta ei helpota suuren näyttämön ja pienen miehityksen ristiriita.

Martinkievarin kesäteatterissa nähdään tänä kesänä täysverinen ammattiryhmä. Mari Posti, Kake Aunesneva sekä Pete Koskinen ovat Tampereen teatterin näyttelijöitä. Velimatti Ranta on teatterin ja viihteen moniottelija eikä Sonja Lumme esittelyjä kaipaa. Siksi on lupa odottaa viimeisteltyä esitystä. Ja sen yleisö saa. Laulajat ovat taitavia, he liikkuvat hyvin, bändi toimii ja näytteleminen valitussa sketsityylilajissa on kohtuullista. Mari Postin ja Pete Koskisen työ miellytti minua eniten.

Ensi-illassa esitys toimi kuin kone, puhtaasti ja nätisti, mutta jäi etäiseksi. Ehkä esityksen ja yleisön vuorovaikutus paranee, kun esityksiä kertyy lisää. Vai ottavatko dramaturgian puutteet niskalenkin…

Kulttuuritila

Meitä äänekoskelaisia uhkaa katastrofi. Tanssi- ja teatteritila Halliwoodin vuokrasopimus loppuu loppukeväästä 2006.

Viitisen vuotta sitten kaupunki osti Keskisuomalaiselta tyhjilleen jääneen kirjapainon kaupungin keskustasta. Ajatuksena oli tehdä siitä kulttuuritalo. Suurin piirtein samaan aikaan kaupunki vuokrasi Soneralta vanhan varikon, johon remontoitiin tilapäiset tilat tanssille ja teatterille, kunnes painotalosta tulisi kulttuuritalo.

Painotalo on monien mahdollisuuksien rakennus. Sijainti on varmasti sen paras ominaisuus. Parkkitilaakin välittömässä läheisyydessä varmasti riittävästi. Rotaatiohalli on oikeastaan liian matala, mutta ei liiaksi. Tilaa on nippa nappa riittävästi niitä toimintoja varten, jotka taloon on tarkoittus sijoittaa.

Mutta ei siitä sellaisenaan ole apua. Rotaatiohalli pitäisi jakaa pienemmiksi tiloiksi, jotta eri toiminnot voivat pyöriä samanaikaisesti. Jakaminen ei onnistu kovin heppoisin seinin, koska riittävä äänieristys on tärkeä.

Mutta ei, talo seisoo nähtävästi hamaan tuomiopäivään siinä tilassa, mihin se Sisikseltä jäi. Rahaa on sijoitettu jo paljonlaisesti, mutta vastinetta ei ole edes näköpiirissä. Että sellaista säästämistä.

Koska tanssi- ja teatteritoimintoja ei voida painotalolle sijoittaa, niin jokin muu ratkaisu pitää löytää. Luontevaa – ennen kaikkea taloudellisesti – olisi Halliwoodin vuokrasopimuksen jatkaminen. Tilat remontoitiin viitisen vuotta sitten runsaalla miljoonalla markalla. Eikö olisi järkevää jatkaa tuon sijoituksen hyödyntämistä?

Uusi kunta

Vuoden 2007 alusta ääneseudulle muodostuu uusi kunta, jonka nimi on Äänekoski. Samanaikaisesti Suomen kuntien joukosta poistuvat Suolahti ja Sumiainen. Uuden kunnan asukasluku tulee olemaan siinä 20 tuhannen paikkeilla. Epäilemättä edelleenkin kovin vähän.

Mitä kuntaliitos tuo tullessaan? Suolahti ja Sumiainen ovat olleet jo jonkin aikaa taloudellisessa umpikujassa. Niillä ei ole ollut paljoakaan mahdollisuksia omin avuin parantaa tilannettaan. Yhdessä Äänekosken kanssa mahdollisuudet näyttävät hiukan paremmilta, mutta tuskin kuntaliitos ääneseudeulle mikään miljoonasade on. Eli epäilemättä lisää samaa lääkettä on edessä.

Mielenkiintoista sen sijaan on, mitä kaikkea kuntaliitoksen siivellä tapahtuu. Luottamusmieshallintoa karsitaan, toimintoja järkeistetään (= lopetetaan), vireillä olevia hankkeita teurastetaan. Hallintorationaalisuus ja asiapakko sanelevat ratkaisut. Resursseja ja vastuita uusjaetaan jatkuvasti. Valtio säästää siirtämällä vastuitaan kunnille, kunnat säästävät siirtämällä vastuitaan kuntalaisille, kuntalaiset säästävät – niin miten?

Mitä kunta tarvitsee menestyäkseen? Verotuloja. Niiden saamiseksi kunnassa on oltava asukkaita ja työpaikkoja. Yksinkertainen yhtälö, vaikeampi kehityssuunta. Äänekoskella kaupungin johto näyttää entistä tiiviimmin luottavan sellutehtaan levittämään paskanhajuun vetovoimatekijänä. Kaikki muu lienee karsintalistalla.