“Hopea ei ole häpeä”

On paljon helpompaa jättää haaveiden toteuttaminen muiden huoleksi kuin asettaa itsensä alttiiksi. Sohvalla istuen koetaan usein suurimmat intohimot. Tämän ole jälleen voinut havaita päivän lehdistä ja kuulla eilen illalla maikkarin uutisista.

Miksi Tero Pitkämäen suorituksessa huomio kiintyy siihen, mitä hän ei saavuttanut. Hän kuitenkin saavutti paljon. Ja lopulta tulos tullaan muistamaan suurena voittona.

Minusta on vastenmielistä se, että pienet miehet ja pienet naiset etsivät tukea horjuvalle itsetunnolleen mitätöimällä toisten saavutuksia. Ovatko urheilusankarit jotakin velkaa ihailijoilleen? Eivät varmasti. Velkaa he ovat lähinnä itselleen ja jo heidän urheilemisensa ansaitsee meidän ihailumme.

Katteeton ylimielisyys on joskus suorastaan sietämätöntä myös taidekritiikissä. Siinäkin sanat ovat usein moninverroin sanojaansa suuremmat.

Tähän samaan kategoriaan kuuluu tuo otsikon vihjailu ja moni muu julkinen kommentti.

Kenellä on oikeus olla pettynyt Tero Pitkämäen hopeaan? Vain Tero Pitkämäellä, eikä hänelläkään liene siihen aihetta. Kaikkien muiden pitää onnitella häntä loistavasta suorituksesta.

Yksityislääkärillä

Keväällä mummon olo kävi huonoksi, henki ei ottanut kulkeakseen eivätkä astmalääkkeetkään auttaneet. Julkisen puolen hoidosta oli huonoja kokemuksia, siksi apua haettiin yksityisen lääkäriaseman päivystyksestä.

Asiakas on 78 – vuotias, lähes sokea ja kuuro diabeetikko, jolla on sydämen tahdistin. Lääkäri näytti olevan keikalla eli ei talon vakinaista väkeä, sillä hän ei esimerkiksi päässyt talon potilastietoihin käsiksi.

Mutta ei siinä mitään – tutkitaan, tutkitaan: labraan ja röntgeniin. Muutaman päivän odotus ja taas lääkärin pakeille. Nuori mies pyörittelee päätään, tämä onkin hankala tapaus. Oireet ovat selvät ja tukalat, mutta hän ei niihin hoitoa keksi. Ehkä olisi paras mennä terveyskeskukseen.

Mutta ei siinä kaikki: tämä maksoi eläkeläismummolle lähes tuhat euroa. Tuhat euroa kehotuksesta mennä terveyskeskukseen!

Papereista näkyi, että lääkäri arveli asianlaidan aivan oikein jo ensimmäisellä käyntikerralla. Siis miksi labra ja röntgen ja vielä toinen käynti? No, pitäähän lääkärinkin elää.

Jep, yksityistetään terveydenhuolto.

Rajankäyntiä

Cato kirjoitti jo joitakin aikoja sitten Hollannin korkeimman oikeuden päätöksestä hyväksyä pedofiliapuolue puoluerekisteriin. Oikeuden ratkaisussa ei punnittu suhtautumista pedofiliaan vaan ilmaisun- ja kokoontumisvapauteen. Ongelma on mutkikas ja sitä ratkaistaessa varmasti jouduttiin miettimään, missä rajat kulkevat. Minun mielestäni ne olisivat tässä kohtaa voineet kulkea toisaallakin, mutta periaatteessa olen Caton kanssa samaa mieltä. Ilmaisun- ja kokoontumisvapaus ovat demokratian ydintä ja niihin puuttuminen on aina ongelmallista.

Mutta missä ne rajat kulkevat?

Pedofilia on röyhkeää ja häikäilemätöntä itsekeskeisyyttä, piittaamattomuutta ja kyvyttömyyttä kokea myötätuntoa toista ihmistä kohtaan. Sen aiheuttamat vammat ovat vaikeita ja ne invalidisoivat uhrin usein pysyvästi. Ja koska uhrit ovat lapsia, vammojen aiheuttama kärsimys ja haitta kestävät pitkään.

Entäpä jos Hollannissa joku haluaa perustaa puolueen, joka ajaa murhan laillistamista. Millaisen ratkaisun korkein oikeus silloin tekisi?