Hauhon kesäteatterin Tukkijoella

Kristiina Lauttia Maijan roolissa
Maija – Kristiina Lauttia

Hauhon kesäteatterissa 26.07.2007

Teksti … Teuvo Pakkala
Musiikki… Oskar Merikanto
Ohjaus … Timo Mäkinen
Musiikin ohjaus … Jukka Saarman
Puvustus ja tarpeisto … Heljä Arvola, Minna Verho
Lavasterakenteet … Lautsian kartanoteatteri ry
Äänentoisto … Johannes Riska
Haitarimusiikki … Reijo Salminen

Rooleissa

Turkka… Tero Ruukki
Tolari … Erkki Virtanen
Huotari … Pekka Verho
Kasuri … Pertti Mikkola
Oterma … Aimo Särkijärvi
Tukkilainen… Matti Lind
Tukkilainen … Matti Jarho
Maija, kaupustelija… Kristiina Lauttia
Pietola, talokas… Kristian Nordenswan
Katri, hänen tyttärensä… Sari Mäkinen
Anni, mökintyttö … Maria Mäki-Uuro
Rättäri … Veijo Metsoila
Pölhö-Kustaa… Marika Laine
Poro-Pirkko… Heljä Arvola
Pahna-Maija … Heidi Helkiö
Leena… Tuula Maaniittu
Karjapiika… Marion Arvola
Renki-Pekka… Minna Helkiö
Kylän tyttöjä …Minna Helkiö, Aino Verho, Minna Verho

Tukkijoella on suomalaisen kansanteatteriperinteen kulmakiviä. Se kantaesitettiin vuonna 1899 Suomalaisessa teatterissa. Ja jo tuolloin se herätti ristiriitaisia tunteita: yleisö rakasti ja kritiikki vihasi. Minun vanhempieni sukupolvelle Tukkijoella sisältää runsain mitoin maalaisnostalgiaa. Mutta meille, jotka olemme kaupungissa syntyneet ja kaupungissa elämämme eläneet, ei tämä nostalgia enää elä samalla tavalla. Siksi esityksen rakennusaineksista draama nousee jälleen tärkeimmäksi.

Tukkijoen draaman lähtökohta on sinällään mielenkiintoinen: On suuri tila vailla jatkajaa, nuori perijätär ja kaksi kosijaa. Pitäjän keisari ja tukkipomo. Toinen heistä on konna. Mutta kumpi? Katsoja tietää, mutta näytelmän henkilöt eivät.

Kantaesityksen alla tekstin kimpussa on ollut monta kokkia: Itse Pakkalan lisäksi ohjaaja Bergbom ja dramaturgi Jalmari Finne. Laulujen tekstejä kirjoittivat Larin-Kyösti, Otto Manninen ja Kaarlo Halme. Laulut sävelsi Oskar Merikanto. Ennen ensi-iltaa Bergbomin sanotaan arvelleen, että näytelmää esitettäisiin 5 kertaa. No, todellisuus löi arviota korville. Kantaesitys säilyi ohjelmistossa useita vuosia ja esityskertoja kertyi yli 100. Ja loppu onkin sitten historiaa.

Hauhon esitys

Hauhon kesäteatteri on Lautsian kartanon rantamaisemassa. Juuri siellä, mistä perinteisen kesäteatterin odottaakin löytävänsä. Näyttämökuvassa olennainen on järvi, kaislikko, rantakoivikko sekä punamullatut ja harmaantuvat rakennukset. Näyttämö pysyy järvestä huolimatta hyvin koossa ja on jopa kohtalaisen intiimi.

Lavastuksessa ensimmäisenä pistää silmään Pietolan päärakennus. Ollakseen mahtitilan ylikalliiksi tullut uudisrakennus se on todella vaatimaton. Ehkä ohjaajan ja lavastajan olisi kannattanut raapia päätään hieman pidempään miettiessään, miten luoda mielikuva suuresta talosta. Talosta, joka on saattanut rakentajansa konkurssin partaalle.

Visuaalisen suunnittelun toinen puoli eli puvustus sen sijaan toimi hyvin. Tyyli oli tietenkin uskollinen perinteelle. Mutta puvustus tuki hyvin roolihahmoja ja draaman jännitteitä.

Varmaankin puuttuvan kaluston vuoksi äänisuunnittelussa oli tehty ratkaisu, että musiikki kulki äänentoiston kautta, mutta dialogi ei. Ratkaisu tuotti tiettyä tasapainottomuutta, sillä dialogi näissä olosuhteissa jää pakostakin pieneksi ja erot näyttelijöiden henkilökohtaisissa taidoissa korostuvat.

Musiikki on olennainen osa tätä näytelmää. Se on tuttua, jopa kiusallisellakin tavalla. Metsäradio pyrki mielikuviin mukaan ( “Kyllä niitä honkia humisee…” ) ja vaikka se näytelmän teemaan osuukin, en olisi siitä piitannut. Ehkä uskollisuus perinteelle ei palvele tässä tapauksessa parhaiten kokonaisuutta. Sinällään laulaminen toimi kohtuullisesti – ryhmässä on hyviä laulajia. Musiikin ohjauksesta vastasi ammattimies, Jukka Saarman.

Tukkijoella – tekstissä on 19 nimettyä roolia ja näiden lisäksi vielä leegio nimeämättömiä. Näin ison joukon miehittäminen on melkoinen haaste ryhmälle kuin ryhmälle ja kompromisseja on pakko tehdä. Usealta ryhmältä miehet loppuvat kesken ja naiset joutuvat esittämään miehiä. Hauhon kesäteatterissa rooleihin sopivia miehiä näytti riittävät hienosti. Ja ne kohdat, joissa nainen joutui esittämään miestä toimivat hyvin. Vasta käsiohjelmasta hokasin, että Pölhö-Kustaan näyttelijä olikin tyttö eli Marika Laine! Hyvä Marika!

Pietola ( Kristian Nordenswan ) on roolina etenkin näytelmän alussa ristiriitainen. Toisaalta hän on äkeä isäntä, jota palkolliset pelkäävät. Toisaalta taas suruunsa uponnut leski, jolta elämän ohjat ovat karkaamassa; Masentunut, suorastaan saamaton. Mutta Kristian Nordenswan luovi hienosti nämä karikkoiset vedet.

Nuoret miehet Turkka ( Tero Ruukki ) ja Huotari ( Pekka Verho ) täyttivät paikkansa myös hyvin. Turkka oli juuri sillä tavalla vahva, että hänen varaansa voi huoletta laskea Pietolan tilan ja tyttären tulevaisuuden. Samoin Huotari on toimen mies, jolla kuitenkin on silmää myös keveämmille asioille. Huotarin ja Annin ( Maria Mäki-Uuro ) rakkaustarina elää ja sykähdyttää. Anni on yksi näytelmän kulmakivistä ja Maria Mäki-Uuro vastaa haasteeseen hienosti.

Näytelmän ns. subretti- eli koominen pari on kaupustelija Maija ( Kristiina Lauttia ) ja Tolari ( Erkki Virtanen ). Kristiina Lauttia antaa Maijalle räiskyvän temperamentin ja värikkään persoonallisuuden. Tolari puolestaan ui syvällä ja hartaasti kuin ainakin oikea suomalainen mies. Siinä missä Annin ja Huotarin suhde etenee nautinnollisesti flirttaillen, Maija ja Tolari ovat kuin toisiaan puoleensa vetävät vastakohdat. Mutta Maijan rooli ei rajoitu vain tähän temperamenttisen naisen ja verkkaisen miehen suhteeseen, vaan Maija tuo tärkeää energiaa koko draamaan.

Rättäri ( Veijo Metsoila ) on roolina yksiselitteinen roisto. Hän ja hänen seurakuntansa saarnaavat hanakasti 10 käskystä ja rikkovat antaumuksella niitä kaikkia. Mistähän muuten johtuu, että kirjailijat niin mielellään pukevat pahimmat roistot papin kaapuun? Veijo Metsoila kantaa hyvin lipevän kieroilijan tyypin ja tuo inhimillistä lisäulottuvuuttakin rooliin.

Kaikenkaikkiaan Hauhon kesäteatterin Tukkijoella tarjoaa sitä, mitä useimmat ihmiset kesäteatterista etsivät: perinteitä, aitoa kansanteatteria, viihtymistä ja kesäillan lumoa. Ja saapa siitä halutessaan ajattelemisenkin aihetta.

Ps. Näytelmän käsiohjelma on todella upea. Hienoimpia, mitä olen aikoihin nähnyt.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *