Kuin tuhka tuuleen

Hietaman nuorisoseuran näyttämö, ensi-ilta 28.1.
Kuin tuhka tuuleen - näytelmän käsiohjelman kansi
Ohjaus: Martti Hakkarainen
teksti: Rauli Jokelin ja Panu Raipia
lavastus: Veikko Suopellonmäki
puvustus: Ulla Parantainen
tekniikka: Seppo Rautiainen
rooleissa: Taina Myyryläinen, Pirjo Kokko, Tarmo Kokko, Veikko Sahanen, Arttu Laatu, Ilona Ukkonen, Kimmo Myyryläinen, Tuula Nieminen, Sinikka Sahanen ja Esko Saavalainen.

Käsillä oleva teksti on tuore, kantaesitetty Tampereen komediateatterissa 2004. Tarina sellaisenaan ei maailmaa mullista: Amerikkalaiskonnat haluavat pestä rahaa ja salakuljettavat sen ruumisarkussa Suomeen. Tapahtumain näyttämönä on heikosti kannattava hautaustoimisto, jota pitää kaksi kultaisessa keski-iässä olevaa sisarusta ja heidän veljenpoikansa. Tarinassa olennaista ovat käänteet ja eteneminen eivät niinkään henkilökuvat tai pohdinnat. Joissakin tilanteissa tapahtumat etenevät ehkä kuitenkin turhan “lyhyen kaavan” mukaan.

Hietamalle näytelmän ohjaa Martti Hakkarainen – kuten jo pari aiempaakin. Mara on epäilemättä parhaimmillaan juuri tällaisen tekstin kimpussa. Hänen tarinankertojan lahjansa, huolellisuutensa ja tarkka näkemyksensä pääsevät oikeuksiinsa.

Pariin yksityiskohtaan haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota. Honey (Tuula Nieminen) taitaa olla erityisen herkkä virtsatietulehduksille, koska jakun vähentäminen altistaa hänet sairastumiselle. Vakavammin puhuen, tekstin kirjoittajat varmaankin näkivät sielunsa silmin Honeyn vähemmissä vaatteissa kuin Hietaman yleisö. Ja tuskin hietamalaiset siitä hirveästi pahentuisivat, vaikka heille tarjottaisiin hiukan rohkeampi Honey.

Toinen yksityiskohta on esityksessä ollut laulu. En tiedä oliko se tekstissä, mutta epäilen, että ei ollut. Laulu lähestyy elämää kovin erilaisesta näkökulmasta kuin tämä näytelmä. Kyllä siihen tilanteeseen laulu sopii – etenkin kun Taina Myyryläinen laulaa hyvin, mutta minä olisin valinnut jotain muuta. Sinällään tämä hartaushetki piti sisällään houkuttelevia mahdollisuuksia.

Näyttelijäntyössä kokemus jylläsi. Pääpari eli sisarukset Camilla (Taina Myyryläinen) ja Aurora ( Pirjo Kokko ) hallitsivat näyttämöä suvereenisti. Veikko Sahanen oli hieno hiirulainen ja Esko Saavalainen poliisina kuin pamppu kädessään syntynyt. Jo viime talvena bongasin Tarmo Kokon jykevän hahmon. Miehessä on ainesta näyttämölle. Yhteistyö Tuula Niemisen kanssa sujui mallikkaasti.

Jälleen kerran tuli todistetuksi, ettei ole pieniä ja suuria rooleja, vain pieniä ja suuria näyttelijöitä. Näytelmän pääkonnan Tom Dudleyn apureina Kimmo Myyryläinen (Frank) ja Ilona Ukkonen (Eddy) tekivät muutamalla repliikillä roolit, jotka vahvasti vaikuttivat näytelmän ilmeeseen ja onnistumiseen. Kekseliästä ja läsnäolevaa näyttelijäntyötä

Arttu Laatu (Tom Dudley) ja Sinikka Sahanen (poliisi Anneli Ahde ) olivat minulle uusia tuttavuuksia. Laatulle Tom Dudley istui hyvin ja uskoisin näiden molempien tulokkaiden kehittyvän, kunhan he tulevat tutummiksi yleisön kanssa.

Kuin tuhka tuuleen on kevyt ja hauska näytelmä. Sillä ei maailmaa muuteta, mutta se luo huumorin valoa sydäntalven pimeyteen. Esitysajoista löytyy tietoa täältä .
Update: Lisäsin kuvan esityksen käsiohjelman kannesta.

2 thoughts on “Kuin tuhka tuuleen”

  1. Olin Haminassa 1972 armeijassa ja juttelimme juuri Veikko Lehvosen kanssa, hänkin siellä samaan aikaan. Esko Saavalainen niminen henkilö Konginkankaalta oli tuolloin myös suorittamassa asepalvelusta. Mielenkiintomme heräsi, olisi kyse samasta Eskosta. Paljon terveisiä jos näin on ja ehkäpä teatterissa tapaamme joskus herättelemässä vanhoja muistoja jos näin on. Saavalainen oli mainio parturi tuolloin komppanjassa.
    Terv. Kyösti Mannelin ja Veikko Lehvonen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *